Leviraattivelvollisuus on raamatullinen tapa, josta puhutaan myös leviraattiavioliittona tai lankousavioliittona (levir on latinankielen sana, joka tarkoittaa ”lanko”). Jos mies kuoli lapsettomana, hänen veljensä tai joku toinen suvun jäsen oli velvollinen avioitumaan lesken kanssa.

Leviraattivelvollisuuden tarkoitus oli varmistaa suvun jatkuminen. Jos mies kuoli ilman jälkikasvua, hänen nimensä ja muistonsa katosivat. Siksi langon tuli hankkia poika oman veljensä lesken kanssa (5. Moos. 25:5-6): ”Hänen lankonsa tulee yhtyä häneen, ottaa hänet vaimokseen ja näin täyttää velvollisuutensa hänen lankonaan. Naisen synnyttämä esikoinen katsottakoon ensimmäisen miehen pojaksi, jotta hänen nimensä ei häviäisi Israelista.”