Raamattu: Nimi
Monissa kielissä Raamatun nimi tulee sanasta
biblia
– kuten englannin ”Bible”. Se on alun perin kreikankielen sanan
biblion,
”kirja”, monikko, eli
biblia
tarkoittaa siis ”kirjat”. Sanaa
biblia
käytettiin kreikan kielessä viittamaan kirjoituskokoelmiin. Usein
biblia
yhdistettiin toiseen sanaan, joka kertoi, millainen kirjakokoelma oli kyseessä:
ta biblia ta hagia
– ”pyhät kirjat” 1. Makk. 12:9
Ei enää monikko
Kreikankielisestä nimityksestä
ta biblia ta hagia
, ”pyhien kirjojen kokoelma”, tuli vähitellen käsite, joka kristillisessä perinteessä merkitsi Raamattua. Keskiajalla bibliasta tuli ”pyhien kirjoitusten” synonyymi. Nimeä ei enää pidetty monikkona (”kirjat”), vaan sanana, joka tarkoitti yhtä kokonaista kirjaa. Sana Bibilia ei siis tarkoita pelkästään ”kirjat””.
Suomen kielen sana ”Raamattu”
Sana Raamattu on johdettu kreikan sanasta grammata, joka tarkoittaa ”kirjoitukset”. Kreikan kielestä sana on kulkeutunut muinaisvenäjään ja edelleen viron ja suomen kieleen.
Vielä 1800-luvulla Raamattujen nimekkeessä esiintyi myös Biblia (tyyppiä: Biblia, se on koko pyhä Raamattu).
