Raamattu kirjastona

Raamattua ajatellaan usein kirjana, yhtenä suurena kokonaisuutena. Näkökulma on perusteltavissa, koska Raamattu on vuosisatojen ajan ollut kokonaisuus. Toisaalta on tärkeää ymmärtää, että Raamattu ei alun perin ollut vain yksi kirja.

Raamattu on jaettu Vanhaan testamenttiin ja Uuteen testamenttiin. Osassa protestanttista kristillistä perinnettä Vanhan testamentti koostuu 39:stä kirjasta ja Uusi testamentti 27:stä kirjasta. Raamattu käsittää siis kaikkiaan 66 kirjaa (39 + 27 kirjaa). Luterilaisessa perinteessä kokoelma on tätä laajempi ja siihen kuuluu myös 11 ns. Vanhan testamentin apokryfistä kirjaa.

Katolisessa perinteessä Vanha testamentti on sekin laajempi kuin suppeammassa protestanttisessa kokoelmassa. Kirjoja , joita ei ole suppeammassa protestanttisessa kokoelmassa, kutsutaan deuterokanonisiksi kirjoiksi.

Myös ortodoksisessa perinteessä Vanha testamentti on laajempi kuin suppeammassa protestanttisessa perinteessä. Eri ortodoksisilla kirkoilla on käytössään toisistaan hieman poikkeavia kokoelmia. Kokoelmat ovat kuitenkin roomalaiskatolista ja luterilaista kokoelmaa laajempia.

Juutalaisessa perinteessä Raamattu on nimeltään Tanak tai heprealainen Raamattu. Heprealainen Raamattu koostuu samoista 39:stä kirjasta kuin suppeampi protestanttinen Vanha testamentti. Osa kirjoista on kuitenkin sijoitettu eri järjestykseen.

Kristillisen kirkon mukaan Vanhan testamentin lupaukset täyttyivät Uudessa testamentissa. Siksi toinen osa on nimeltään ”Uusi” testamentti. Uudessa testamentissa ei kuitenkaan lakkauteta vanhaa liittoa Israelin kanssa, vaan se uudistetaan ja sitä laajennetaan. Niinpä Raamatun kahta osaa kutsutaan joskus myös nimillä ”Ensimmäinen testamentti” ja ”Toinen testamentti”.