»Taivaiden valtakuntaa voi ajatella näin: Isäntä lähti aikaisin aamulla palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Hän sopi miesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan. Kun hän yhdeksän aikoihin lähti ulos, hän näki joukon joutilaita miehiä seisoskelemassa torilla. Isäntä sanoi miehille: ’Menkää tekin viinitarhaan. Maksan teille asiallisen palkan.’ Miehet tekivät niin. Isäntä kävi ulkona myös keskipäivällä ja kolmen maissa iltapäivällä ja teki samoin. Kun hän viiden aikoihin kävi taas ulkona, hän näki jälleen miehiä seisoskelemassa ja kysyi heiltä: ’Miksi olette seisseet täällä joutilaina koko päivän?’ ’Koska kukaan ei ole palkannut meitä’, miehet vastasivat. ’Menkää tekin viinitarhaani’, isäntä sanoi.

Illan tullen isäntä sanoi tilanhoitajalleen: ’Kutsu työmiehet koolle ja maksa palkka jokaiselle, viimeksi tulleille ensin ja ensin tulleille viimeiseksi. Viiden aikoihin aloittaneet saivat denaarin mieheen. Ensimmäisinä töihin tulleet arvelivat nyt saavansa enemmän, mutta hekin saivat denaarin. He alkoivat väittää vastaan ja sanoivat isännälle: ’Nuo viimeisinä tulleet olivat hommissa tunnin. Silti pidät heitä saman arvoisina kuin meitä, jotka paiskimme töitä helteessä koko päivän!’ Isäntä sanoi yhdelle valittajista: ’En tee sinulle vääryyttä, ystäväni. Emmekö sopineet yhdestä denaarista? Ota omasi ja lähde. Tahdon antaa tälle viimeiselle saman kuin sinullekin. Vai enkö muka saa tehdä omillani, mitä tahdon? Katsotko pahalla sitä, että minä olen hyvä?’

Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.»

Matkalla Jerusalemiin Jeesus vei kaksitoista oppilastaan erilleen ja sanoi heille: »Kuulkaa, me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä Ihmisen Poika luovutetaan ylipappien ja oppineiden käsiin, ja he tuomitsevat hänet kuolemaan. He antavat hänet vierasuskoisten irvailtavaksi, ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi, mutta kolmantena päivänä hänet herätetään kuolleista.»

Sebedeuksen poikien äiti tuli poikiensa kanssa Jeesuksen luokse ja heittäytyi maahan esittämään pyyntöä. »Mitä haluat?» Jeesus kysyi. Äiti sanoi: »Lupaatko, että nämä kaksi saavat valtakunnassasi istua sinun vieressäsi, toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi?» »Ette tiedä, mitä pyydätte», Jeesus vastasi. »Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon?» »On», pojat vastasivat. Silloin Jeesus sanoi: »Kyllä te sen maljan vielä juottekin, mutta minun oikealla tai vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun luvattavissani. Ne paikat on varattu niille, joille Isäni on ne tarkoittanut.»

Kun muut kymmenen oppilasta kuulivat tästä, he suuttuivat veljeksille. Silloin Jeesus käski heidät puheilleen ja sanoi: »Tehän tiedätte, että hallitsijat pitävät kansoja alamaisinaan ja että suurmiehet alistavat kansat valtaansa. Teidän keskuudessanne näin ei kuitenkaan saa olla. Jos joku teistä tahtoo tulla suureksi, hänen on oltava toisten palvelija. Jos joku teistä haluaa olla ensimmäinen, hänen on oltava toisten orja. Eihän Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja maksamaan hengellään kaikkien lunnaat.»

Kun Jeesus ja oppilaat lähtivät Jerikosta, suuri väkijoukko seurasi Jeesusta. Tien vieressä istui kaksi sokeaa. Kun he kuulivat Jeesuksen kulkevan ohi, he huusivat apua: »Sääli meitä, Daavidin Poika!» Ihmiset käskivät heidän pitää suunsa kiinni, mutta he huusivat entistä kovemmin: »Sääli meitä, Herra, Daavidin Poika!» Jeesus pysähtyi ja kutsui heidät luokseen. »Mitä haluatte minun tekevän teille?» hän kysyi. »Herra, auta meitä näkemään», sokeat sanoivat. Jeesuksen kävi heitä sääliksi, ja hän kosketti heidän silmiään. Siinä samassa he alkoivat nähdä ja lähtivät seuraamaan Jeesusta.