Olen sinulle kiitollinen elämästäni, mutta ylistämään minusta ei ole. Hyvin usein rukoukseni ja yhteyden etsintäni alkaa kysymyksistä ja yksin jäämisen kokemuksesta. Koen myös, että sinä, Jumala, olet kaukana, poissa, enkä löydä yhteyttä sinuun. Näissä tuntemuksissa tuntuu lohdulliselta havaita, että en ole ainoa, joka näin kokee. Metropoliitta Anthony Bloom kirjoittaa teoksessaan Elävä rukous: ”Rukous alkaa sinä päivänä, kun Jumala vaikenee. Se ei ala silloin, kun ihmisellä on paljon puhuttavaa Jumalalle, vaan silloin kun hän kysyy: Kuinka voit olla niin julma ja vaieta? Miksi kätket itsesi minulta? En voi elää ilman sinua.” Tällainen teksti on outo ja erilainen, se kutsuu johonkin.