Kun Jeesuksen luokse kokoontui paljon väkeä kaikista kaupungeista, hän esitti heille vertauksen: ”Mies lähti kylvämään. Kun hän heitteli siemeniä, osa niistä putosi tien viereen. Ihmiset talloivat ne jalkoihinsa, ja taivaan linnut söivät ne. Osa siemenistä lensi kalliolle ja alkoi kasvaa siinä. Orastava vilja kuitenkin kuihtui, koska siltä puuttui kosteutta. Osa siemenistä joutui piikkipensaikkoon. Kun vilja kasvoi, kasvoivat pensaatkin ja tukahduttivat sen. Osa siemenistä päätyi kuitenkin hyvään maahan, kasvoi ja tuotti satakertaisen sadon.” Tämän sanottuaan Jeesus huusi: ”Kuunnelkaa, jos teillä on korvat!”

Oppilaat kysyivät Jeesukselta, mitä hän oli vertauksellaan tarkoittanut. Jeesus vastasi: ”Teille on paljastettu Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vain vertausten avulla, jotta he eivät nähdessään näkisi eivätkä kuullessaan ymmärtäisi.

Vertauksen merkitys on tämä: Siementen kylväminen tarkoittaa Jumalan sanan levittämistä. Tien viereen pudonneet siemenet ovat kuulijoita, joiden sydämestä Paholainen käy viemässä Jumalan sanan. Niinpä he eivät ala uskoa eivätkä pelastu. Kalliolle pudonneet siemenet ovat niitä kuulijoita, jotka ottavat sanan iloiten vastaan mutta uskovat vain hetken. Heillä ei ole juurta, ja koetuksen hetkellä he luopuvat uskostaan.

Piikkipensaikkoon pudonneet siemenet ovat kuulijoita, jotka tukahtuvat elämän huoliin, rikkauteen ja nautintoihin. He eivät tuota satoa.

Hyvään maahan pudonneet siemenet sen sijaan ovat kuulijoita, jotka säilyttävät sanan hyvässä ja rehellisessä sydämessään. Heidän kestävyytensä tuottaa satoa.” (Luuk. 8: 4–15)