Tämä on se sanoma, jonka olette kuulleet alusta saakka: meidän pitää rakastaa toisiamme. Emme saa olla sellaisia kuin Kain, Pahan lapsi, joka tappoi raa’asti veljensä. Miksikö hän teurasti tämän? Siksi, että hänen tekonsa olivat pahoja mutta hänen veljensä teot hyviä.
Veljet ja sisaret, älkää ihmetelkö, jos maailma vihaa teitä. Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiämme ja sisariamme. Se, joka ei rakasta, pysyy kuoleman vallassa. Jokainen, joka vihaa veljeään tai sisartaan, on murhaaja. Ja niin kuin tiedätte, ikuinen elämä ei kuulu murhaajalle.
Olemme oppineet tuntemaan rakkauden siitä, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Niinpä meilläkin on velvollisuus antaa henkemme veljiemme ja sisariemme puolesta. Miten Jumalan rakkaus voisi pysyä kenessäkään hyväosaisessa, joka sulkee sydämensä puutetta kärsivältä veljeltään tai sisareltaan? (1. Joh. 3:11–18)