Viikkojuhla

Viikkojuhla (tunnetaan myös nimellä šavuot) on yksi juutalaisten kolmesta suuresta juhlakaudesta pesahin ja lehtimajanjuhlan lisäksi. Juutalaisille viikkojuhla on samalla pesahin päätös: israelilaisten pakoretki Egyptin orjuudesta sinetöitiin, kun he saivat Tooran Siinainvuorella. Kristinuskossa on viikkojuhlalle annettu erilainen merkitys, ja se on korvattu helluntailla. 

Viikkojuhlaa vietetään sivan-kuukauden (touko/kesäkuu) kuudentena päivänä. Raamatussa annetaan ohjeita, joiden mukaan viikkojuhlan aikana ei saanut tehdä työtä ja kaikkien israelilaisten piti tulla Jumalan temppeliin (5. Moos. 16:9-12). 

Alun perin viikkojuhla oli sadonkorjuujuhla. Juhlan nimi tulee juutalaisten tavasta viettää viikkojuhlaa seitsemän viikkoa pesahin eli juutalaisten pääsiäisen jälkeen. Viikkojuhlan aikaan israelilaiset antoivat viljauhreja uudesta vehnäsadosta (3. Moos. 23:16-17). 

Juutalainen perinne muuttui viikkojuhlan osalta merkittävästi 100-luvulla jKr. Sadonkorjuujuhlan osuus hiipui taustalle ja viikkojuhla alettiin yhdistää ennen muuta Tooran saamiseen Siinainvuorella. Tuo hetki huipensi israelilaisten vapautumisen Egyptistä.
 
Viikkojuhlan muutos kuvaa hyvin Raamattuun liittyvää kehityskulkua, jossa alkuperäiset maatalousjuhlat liitettiin Israelin historian tärkeisiin tapahtumiin.

Viikonjuhlan aikaan luetaan nykyäänkin synagogissa Ruutin kirjaa, todennäköisimmin siksi, että Ruutin kertomus tapahtuu sadonkorjuun aikaan.  Tämän lisäksi Ruutin kertomus, joka käsittelee ulkomaalaisten ja sorrettujen kohtelua, liittyy Kolmannessa Mooseksen kirjassa 3. Moos. 23:22 annettuun käskyyn: "Kun korjaat maassasi satoa, älä leikkaa pelloiltasi viljaa reunoja myöten äläkä korjaa maahan pudonneita tähkiä leikkuun jälkeen. Jätä ne köyhiä ja muukalaisia varten." Tämä käsky annetaan heti viikkojuhlasta annettujen ohjeiden jälkeen.

Viikkojuhlan aikaan synagogat koristellaan kukilla ja kasveilla. Yksi perinteistä on pysytellä hereillä koko yö opiskelemassa Tooraa.