Siunaus Vanhassa testamentissa
Vanhassa testamentissa siunaus tarkoittaa toiveen tai rukouksen lausumista ihmisen tai asian puolesta. Siunaus tuo vaurautta ja voimaa. Siunaus mahdollistaa hyvän tulevaisuuden ja sinetöi sukupolvien välisen yhteyden. Hyvä esimerkki tästä on Jaakobin
Siunaukset ja kiroukset
Siunaus on kiroamisen vastakohta. Tämä käy ilmi esimerkiksi 1. Moos. 12:3
Isän siunaus
Vanhassa testamentissa keskeistä on isän lapsilleen lausuma siunaus. Tämä siunaus takasi heille Jumalan lupauksen mukaisen tulevaisuuden. Tämä päti erityisesti esikoispoikiin, jotka saivat sen kautta esikoisoikeutensa
Papin siunaus
Siunauksen erityinen muoto oli papin siunaus (4. Moos. 6:22-27
Toisen temppelin aikana Neljännen Mooseksen kirjan siunaus lausuttiin joka päivä temppelissä yhdessä Jumalan Jahve-nimen kanssa. Temppelin tuhoutumisen jälkeen tämä rituaali siirtyi synagogiin
Siunaukseen liittyvät eleet
Siunausta lausuttaessa kädet oli levitetty ylös tai asetettu siunattavan henkilön pään päälle. Jaakob asetti käsivartensa ristikkäin Efraimin ja Manassen päälle, jotta voimakkain siunaus ei menisi esikoiselle vaan nuoremmalle pojalle (1. Moos. 48:10-19