Siunaus Uudessa testamentissa

Vanhassa testamentissa siunaus tarkoittaa, että toivotaan ääneen lausumalla jotakin hyvää jollekulle. Uudessa testamentissa siunauksen merkitys muuttuu. Siunauksesta tulee kiitoksen tai pyhityksen ilmaus.

Varhaisjuutalaisuudessa siunaus tarkoitti pääasiassa lyhyiden ennalta määriteltyjen tekstien lukemista ennen ja jälkeen aterian. Siinä yhteydessä siunaus merkitsi ensisijaisesti kiittämistä. Tästä on esimerkkejä myös Uudessa testamentissa. Jeesuksen kerrotaan siunanneen viisi leipää ja kaksi kalaa ennen kuin antoi ne oppilailleen (Luuk. 9:16). Viimeisellä aterialla oppilaidensa kanssa Jeesus lausuu leivälle siunausrukouksen ja kiittää viinistä (Mark. 14:22-23).

Varhaisjuutalaisuudessa siunauksia lausuttiin myös sapatin, juhlapäivien tai muiden erityistapahtumien aluksi.