Paavalin kirje galatalaisille

Paavali osoittaa tämän kirjeen vastaanottajille, joita hän kutsuu galatalaisiksi ({Gal. 3:1 %}). Galatalaisilla hän luultavasti tarkoittaa Rooman Galatian maakunnan asukkaita. Kirje galatalaisille on kirjoitettu todennäköisesti noin 54–55 jKr.

Kirjeen keskeisimpänä teemana on kysymys, missä määrin ei-juutalaisesta taustasta tulevien kristittyjen tulee noudattaa juutalaisten lakeja.

Paavali kirjoitti kirjeen kuultuaan, että Galatian seurakuntiin saapuneet juutalaiskristityt olivat ilmoittaneet, että pakanat oli ympärileikattava ja heidän tulisi elää juutalaisten sääntöjen mukaisesti. Seurakunnat halusivat noudattaa näitä sääntöjä, mutta Paavali halusi estää tämän. Hänen mielestään pelastukseen riitti Kristuksen kuolema ja ylösnousemus. Siksi juutalaistaustaisten kristittyjen tuli kohdella muita kristittyjä samalla tavoin kuin kaltaisiaan juutalaisia, vaikka he eivät olleetkaan ympärileikattuja eivätkä eläneet juutalaisten lakien mukaan.

Paavalin mielestä jokainen Kristukseen uskova on Jumalan edessä vanhurskas eli Jumalan hyväksymä. Uskovaiset ovat saaneet osakseen Jeesuksen Hengen, jonka turvin he voivat torjua synnin ja elää kristittyjen yhteisössä taustoistaan, sosiaalisesta asemastaan tai sukupuolestaan riippumatta.

Galatalaiskirjeessä on paljon pitkiä lauseita ja teologista sanastoa. Se on tyyliltään teräväsanainen kirje. On silmiinpistävää, että siitä muun muassa puuttuu alun tavanomainen kiitollisuudenilmaus. Kirjeidensä alussa Paavali nimittäin yleensä kiittää Jumalaa ihmisistä, joille hän kirjeensä kirjoittaa  (ks. esim. Room. 1:8–15 ).