Kuolleiden valtakunta Vanhassa testamentissa
Vanhassa testamentissa kuolleiden valtakunta tai tuonela on maan alla sijaitseva paikka, jossa kuolleet ovat. Vaikka tuonelasta palaaminen ei ollut mahdollista, ei ihmisen herättäminen kuolleista ole Raamatussa kuitenkaan kokonaan pois suljettu vaihtoehto.
Raamatun kuvauksia
Tuonelasta (hepreaksi šeol) puhutaan myös ”kuoppana”. Kuolleiden valtakunta oli maan alla, ”vesissä maan alla”. Tuonelan sisäänkäynnillä oli vankka portti, joka oli naulattu kiinni kuolleiden pakenemisen estämiseksi.
Kuvaukset tuonelasta eivät ole kovin konkreettisia: se on pimeä (Job 17:13
Jesajan kirjassa Jes. 14:9-11
Kuvaukset Raamatun ulkopuolella
Raamatun kuvaus kuolleiden valtakunnasta muistuttaa vanhoja mesopotamialaisia kuvauksia. Gilgamesh-eepoksessa kuolleiden valtakuntaa kuvataan seuraavasti: ”talo, jonne menijä ei palaa, tie, joka ei takaisin käänny, talo, jonka asujalta riistetään valo, missä tomu on ruokana, syötävänä savi. Sen asujat eivät valoa näe, pitävät pimeydessä majaa ja heillä on yllään kuin lintujen höyhenpuku. Tomun peitossa portti ja portin salpa.”(Suomennos Jaakko Hämeen-Anttila, Basam Books 2000).
Kreikkalainen käsitys maanalaisesta varjojen valtakunnasta (hades) ei myöskään suuresti poikkea vanhoista israelilaista kuvauksista.
Kuolleiden kohtalo
Saarnaajan kirja Saarn. 9:4
Vaikka Vanhan testamentin mukaan paluu kuolleiden valtakunnasta ei ollut mahdollista, se ei silti ollut mahdotonta (Ps. 30: 4
Ajatus aikojen lopussa tapahtuvasta universaalista ylösnousemuksesta esiintyy vain Danielin kirjassa Dan. 12:2