Hauta

Kun ihminen kuoli, hänet haudattiin. Oli eri tyyppisiä hautoja: yleisimpiä olivat maahan kaivetut tai kallioon louhitut haudat.

Maahauta

Useimmat juutalaiset hautasivat vainajat yksittäisiin, maahan kaivettuihin hautoihin. Tämä näkyy muun muassa siinä, kuinka vähän hautaluolia on löydetty Jerusalemin lähistöltä kaupungin asukasmäärään verrattuna.

Vainajan ruumis käärittiin kankaaseen ja laskettiin hautaan, toisinaan puisessa arkussa. Myöhemmin hauta täytettiin mullalla ja peitettiin kivillä. Usein pääpuoleen nostettiin suuri kivi, jolla hautapaikka merkittiin.

Kallioon louhitut hautaluolat

Kallioon louhitut hautaluolat kuuluivat eliitille ja niitä on löydetty lähes yksinomaan kaupungin ulkopuolelta. Kallioon louhittu hauta koostui yhdestä tai useammasta hautakammiosta, joihin pääsi kapeaa käytävää pitkin. Hauta suljettiin suurella kivenlohkareella, jonka pystyi vierittämään sivuun.

Hautakammioita louhittiin myös kalkkikiveen. Näissä haudoissa oli kalteva, alaspäin laskeva käytävä, joka johti hautakammioon. Haudan sisäänkäynti suljettiin kivellä, ja hautakäytävä täytettiin kivillä ja hiekalla.

Hauta oli saman suvun käytössä useiden sukupolvien ajan. Tähän viittaa lause ”haudattiin esi-isiensä joukkoon”.

Qumran

Khirbet Qumranin yhteisön jäsenet haudattiin maahan. Qumranista on löydetty varsin suuri hautausmaa, joka on säilynyt suotuisten olosuhteiden ansiosta: ilmasto on ollut riittävän kuiva eikä hautojen päälle ole rakennettu myöhemmin mitään.

Qumranin haudat on peitetty kokonaan kivillä, suurimmat kivet on sijoitettu haudan kumpaankin päähän. Tämä epätavallinen hautaustapa saattoi johtua siitä, että Qumranin asukkaat noudattivat rituaaleissaan tiukkoja puhtaussääntöjä. Haudan selkeä merkitseminen esti ketään vahingossa astumasta haudan päälle ja näin tulemasta epäpuhtaaksi eli saastaiseksi.