Puhdas ja epäpuhdas: Raamatun puhtauslakien alkuperä
Raamatun puhdistussääntöjen alkuperästä on olemassa erilaisia teorioita. Puhdistuslait ymmärretään muun muassa seuraavin tavoin:
- hygienia- ja terveydenhoitosääntöinä;
- asetuksina, jotka eriyttivät elämän ja kuoleman toisistaan;
- keinona säilyttää asioiden luonnollinen järjestys sellaisena kuin se ymmärrettiin.
Hygienia- ja terveydenhoitosäännöt
Jotkut pitävät Raamatun puhtauslakeja hygieniaan ja terveydenhoitoon liittyvinä sääntöinä. Tietyt eläimet ovat epäpuhtaita käyttäytymistapojensa vuoksi, jos ne esimerkiksi syövät haaskoja (kuolleita eläimiä) tai eläinten jätöksiä. Mahdollisesti eläinten syöminen oli hygieniasyistä kielletty.
Asetukset, jotka eriyttivät elämän ja kuoleman toisistaan
Toiset katsovat, että puhtauslait koskevat pääasiassa elämän ja kuoleman välistä eroa. Puhtaus kuuluu elämään, epäpuhtaus kuolemaan. Siksi ihmisten ei tule syödä eläimiä, jotka syövät verta tai muita eläimiä. Ihmisen ei tule myöskään koskea tällaisen eläimen (kuollutta) ruhoa (3. Moos. 11:24-28
Keino säilyttää luonnollinen järjestys
Antropologisesta näkökulmasta puhtauslait voi selittää ihmisten pyrkimykseksi pitää yllä luonnolliseksi käsitetty järjestys. Puhtaat eläimet olivat virheettömiä ja kokonaisia sekä edustivat Jumalan eheyttä ja luomistyötä. Epäpuhtaat eläimet poikkesivat luonnollisesta järjestyksestä käyttäytymisellään tai ulkonäöllään.
Syötäväksi kelpaavien maaeläinten tuli olla nelijalkaisia märehtijöitä ja niillä tuli olla halkinainen sorkka.
(Tällaisia ovat esimerkiksi lehmä, puhveli, lammas, vuohi ja kirahvi, mutta eivät esimerkiksi sika, hevonen, aasi ja kameli.) Esimerkiksi sialla on kyllä halkinaiset sorkat 3. Moos. 11:2-8
Riippumatta siitä, mitä selitysmallia kannattaa, on puhdas-epäpuhdas-jaottelun ydin joka tapauksessa tämä: epäpuhtaus erottaa ihmisen pyhyydestä ja vieraannuttaa hänet Jumalasta.