Valuutta

Israelissa alettiin käyttää rahaa 500-luvulta eKr. lähtien. Sitä ennen Israelissa vallitsi vaihtotalous.

Muinaisen Lähi-idän ihmiset maksoivat joko rahalla tai vaihtamalla tavaroita. Vaihtotalous perustui periaatteelle, että jokaista ”lahjaa” vastaan annettiin ”vastalahja”.  Selkeä esimerkki löytyy 1. Kun. 5:11, jossa Salomo antaa Tyroksen kuningas Hiramille vehnää ja oliiviöljyä vastineeksi puutavarasta.

Jos ei ollut rahaa, maksettiin tavaroilla. Ruokatavaroiden lisäksi ihmiset saattoivat maksaa myös karjalla, orjilla ja aseilla. Tavaroita, joilla ihmiset maksoivat, saatettiin myydä myös torilla maksuna muista tuotteista. Tämä maksujärjestelmä oli käytössä koko Raamattu synnyn ajan – myös aikana, jolloin raha oli jo käytössä.

Vaihtokauppaan perustuvan maksujärjestelmän hankaluus oli standardin puute. Tavaroiden ja palvelujen arvoa ei aina ollut helppo vertailla keskenään. Tämän seurauksena vaihtokauppa ei ollut aina tasapainossa ja väärinkäytökset mahdollisia.

Lyydialaiset olivat ensimmäisiä, jotka 600-luvulla eKr. alkoivat käyttää kolikoita maksamiseen. Tämä helpotti maksun suorittamista. Monia eri rahajärjestelmiä toimi edelleen rinnakkain: jokaisella kuningaskunnalla ja valtiolla oli oma rahajärjestelmänsä.

Rooman valtakunnan laajentumisen myötä siirryttiin entistä yhtenäisempään rahajärjestelmään. Hinnat saattoivat silti edelleen vaihdella huomattavasti Rooman eri provinsseissa.