Raha muinaisessa Lähi-Idässä

Ennen varsinaisen rahan käyttöönottoa antiikin aikana esiintyi jo kolikon esiasteita.

Varhaisella pronssikaudella (3000-2000 eKr.) muinaisessa Lähi-Idässä alettiin maksuvälineenä käyttää muotoiltuja metallin paloja. Yleisimmin käytettiin hopeaa, mutta joskus myös kultaa tai kuparia, hopeasta muotoiltiin harkkoja tai renkaita. Ne punnittiin huolellisesti, jotta maksuvälineellä oli vakioarvo. Näin syntyi kolikon edeltäjä.

Harkkojen tai renkaiden sijasta metallinpalat saattoivat olla myös pienen pyöreän kiven muotoisia. Nekin punnittiin huolellisesti niin, että niillä oli sovittu vakioarvo.

Maksutapahtumaan liittyi kuitenkin usein ongelmia, varsinkin kun kaupankäynti tapahtui eri kaupungista tai valtiosta kotoisin olevien välillä. Kaupungeilla ja valtioilla oli usein kullakin oma maksuvälineensä, mikä johti jatkuvaan punnitsemiseen ja laskemiseen. Siksi persialaiset ja kreikkalaiset ottivat valtakunnissaan käyttöön kolikon, jolla oli selkeä vakioarvo. Ensimmäisten kolikoiden paino ja metallin laatu saattoivat kuitenkin vaihdella huomattavasti, minkä vuoksi kaikki kolikot oli edelleen punnittava. 

Ensimmäiset kolikot tulivat käyttöön noin vuonna 625 eKr. Vähän-Aasian Lyydiassa. Aluksi ne oli "leimattu" eli lyöty vain toiselta puolelta, mutta pian leimattiin molemmat puolet. Kolikkoon lyödyt leimat kertoivat, että sillä oli kiinteä ja valvottu arvo. Kolikoiden lyöttäminen oli kuninkaan tehtävä.