Kylvö

Vilja kylvettiin lokakuussa syyssateita edeltävinä viikkoina. Viljelijä käveli vastakynnetyllä pellolla ja viskoi siemeniä mahdollisimman tasaisesti. Hän kantoi siemeniä pussissa tai vaatteensa laskoksissa.

Kylvörivit

Kun useita ihmisiä työskenteli samaan aikaan, joku saattoi kävellä auran takana ja heittää siemenet suoraan juuri kynnettyyn vakoon. Tähän viitataan Jes. 28:25: ”Hän kylvää vehnää, hirssiä, ohraa ja pellon reunaan vaivaisvehnää.”

Kylvö suppilolla

Auraan saatettiin kiinnittää myös eräänlainen suppilo, joka ohjasi siemenet tasaisesti maahan kynnettyihin vakoihin. Tämä menetelmä oli käytössä Mesopotamiassa jo toisella vuosituhannella eKr. 100-luvulla kirjoitetun apokryfisen Riemuvuosien kirjan mukaan Abraham otti tämän viljelymenetelmän käyttöön Kanaaninmaalla.

Kylväjävertaus

Osa siemenistä ei aina päätynytkään pellolle vaan rikkaruohojen tai kivien sekaan. Tätä havainnollistaa osuvasti vertaus kylväjästä Matt. 13:18-23, Mark. 4:3-8 ja Luuk. 8:4-15.

Kylvösäännöt

Mooseksen laissa oli monia kylvämiseen liittyviä sääntöjä. Esimerkiksi 3. Moos. 25 kerrotaan, että maanviljelijä voi kylvää kuusi vuotta peräkkäin, mutta ei seitsemäntenä vuonna. Silloin, sapattivuotena, hänen on jätettävä peltonsa kesannolle. 3. Moos. 19:19 mukaan viljelijä ei saa kylvää eri viljalajeja samalle pellolle.

Kylväminen kielikuvana

Raamatussa käytetään kylvämisen ja niittämisen käsitteitä syyn ja seurauksen kielikuvana. Tunnetussa Hoos. 8:7 kohdassa todetaan: " He kylvävät tuulta, niittävät myrskyä." Paavali puolestaan toteaa: "Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää." (Gal. 6:7)