Apolloksen ollessa Korintissa Paavali kulki sisämaan kautta ja laskeutui Efesokseen. Hän tapasi siellä muutamia Jeesuksen seuraajia ja kysyi heiltä: »Saitteko Pyhän Hengen, kun aloitte uskoa Jeesukseen?» He vastasivat: »Emme me ole kuulleetkaan mistään Pyhästä Hengestä.» »Millä kasteella teidät sitten on kastettu?» Paavali kysyi, ja he vastasivat: »Johanneksen kasteella.» Silloin Paavali sanoi: »Johannes kastoi ihmisiä saadakseen heidät muuttamaan elämänsä suunnan ja uskomaan Jeesukseen, joka oli tulossa hänen jälkeensä.»

Tämän kuultuaan uskovat antoivat kastaa itsensä Herran Jeesuksen nimissä. Kun Paavali oli pannut kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin ja he puhuivat vieraita kieliä ja profetoivat. Heitä oli kaikkiaan noin kaksitoista.

Paavali kävi synagogassa kolmen kuukauden ajan. Hän keskusteli siellä ja puhui rohkeasti ja vakuuttavasti Jumalan valtakunnasta. Jotkut olivat kuitenkin ennakkoluuloisia ja taipumattomia. Kun he puhuivat julkisesti pahaa Herran osoittamasta tiestä, Paavali lähti ja vei oppilaansa mukanaan. He alkoivat tavata ja keskustella päivittäin Tyrannoksen luentosalissa. Tätä jatkui kaksi vuotta, ja kaikki Aasian maakunnan asukkaat, niin juutalaiset kuin muutkin, saivat kuulla Herran sanan.

Jumala käytti Paavalia entistä suurempien ihmeiden tekemiseen. Kun sairaiden ylle laitettiin hänen pyyhkeensä tai esiliinansa, taudit katosivat ja demonit lähtivät pois.

Eräät kiertelevät juutalaiset henkienmanaajatkin yrittivät karkottaa demoneja sairastuneista Herran Jeesuksen nimen avulla. He sanoivat niille: »Minä manaan teidät pois sen Jeesuksen nimissä, josta Paavali opettaa.» Näin tekivät myös juutalaisen ylipappi Skeuaksen seitsemän poikaa. Demoni kuitenkin vastasi heille: »Tunnen kyllä Jeesuksen ja tiedän Paavalinkin, mutta keitä te olette?» Sitten demonin riivaama mies kävi heidän kimppuunsa sellaisella voimalla, että he saivat pahasti selkäänsä ja joutuivat pakenemaan talosta alasti ja verta vuotavina.

Kaikki Efesoksessa asuvat juutalaiset ja kreikkalaiset saivat tietää tästä ja alkoivat tuntea pelonsekaista kunnioitusta. Herraa Jeesusta ylistettiin, ja monet uskoviksi kääntyneet tulivat tunnustamaan tekonsa. Monet niistä, jotka olivat harjoittaneet noituutta, kokosivat kirjansa ja polttivat ne julkisesti. Kirjojen arvoksi laskettiin 50 000 hopearahaa. Näin Herran sana levisi ja vaikutti hänen voimastaan.

Näiden tapahtumien jälkeen Paavali päätti Hengen kehotuksesta lähteä Makedonian ja Akhaian kautta Jerusalemiin. Hän sanoi: »Sinne tultuani minun on nähtävä myös Rooma.» Hän jäi vielä joksikin aikaa Aasian maakuntaan, mutta lähetti Makedoniaan kaksi palvelijaansa, Timoteuksen ja Erastoksen.

Herran osoittaman tien seuraamisesta syntyi Efesoksessa tuolloin melkoinen mellakka. Demetrios-niminen hopeaseppä näet valmisti hopeisia Artemiksen temppelin pienoismalleja ja työllisti ison joukon käsityöläisiä. Hän kutsui koolle heidät ja muita saman alan työntekijöitä ja sanoi: »Ystävät, te tiedätte hyvin, että olemme vaurastuneet työllämme. Nyt olette kuitenkin nähneet ja kuulleet, miten tuo Paavali väittää, ettei käsintehtyjä jumalia ole. Tiedätte myös, että hän on saanut puhuttua ympäri ison joukon ihmisiä paitsi Efesoksessa myös koko Aasian maakunnassa. Tämä ei ole uhka vain meidän alallemme ja sen maineelle, vaan se uhkaa myös suuren jumalatar Artemiksen temppeliä. Kohta sitä ei enää pidetä minään, ja niin katoaa hänen suuruutensa, jota palvotaan Aasiassa ja koko maailmassa.»

Tämän kuullessaan käsityöläiset raivostuivat ja huusivat: »Efesoksen Artemis on suuri!» Koko kaupunki kuohui. Ihmiset ryntäsivät joukolla teatteriin ja kaappasivat mennessään mukaansa Gaiuksen ja Aristarkoksen, Paavalin makedonialaiset matkakumppanit. Kun Paavali halusi mennä kansankokoukseen, oppilaat eivät päästäneet häntä sinne. Myös jotkut Paavalin ystäviin lukeutuvat maakunnan johtomiehet lähettivät hänelle kehotuksen olla menemättä teatteriin.

Teatterissa yhdet huusivat yhtä, toiset jotain muuta. Kansankokous oli ajautunut sekasortoon, eivätkä useimmat edes tienneet, miksi oli kokoonnuttu. Osa joukosta kiinnitti huomionsa Aleksandrokseen, jota juutalaiset työnsivät esiin. Aleksandros viittasi kädellään pitääkseen kokoukselle puolustuspuheen, mutta kun hänen huomattiin olevan juutalainen, kaikki alkoivat huutaa yhteen ääneen: »Efesoksen Artemis on suuri!» Tätä kesti pari tuntia.

Lopulta kaupunginsihteeri sai joukon rauhoittumaan ja sanoi: »Efesoslaiset! Kukapa ei tietäisi, että Efesoksen kaupunki huolehtii suuren Artemiksen temppelistä ja hänen taivaalta pudonneesta kuvastaan? Ei tästä asiasta ole minkäänlaista epäselvyyttä, joten pysykää rauhallisina älkääkä tehkö mitään hätiköityä. Nämä miehet, jotka te tänne toitte, eivät ole mitään temppelinryöstäjiä. He eivät ole myöskään pilkanneet jumalatartamme. Jos siis Demetrios ja muut käsityöläiset haluavat nostaa syytteen jotakuta vastaan, niin sitä varten ovat keisarin käskynhaltijat ja oikeusistuimet. Syyttäkööt toisiaan siellä! Jos teillä taas on suurempia vaatimuksia, ratkaistaan asia laillisessa kansankokouksessa. Tämänpäiväisestä olemme vaarassa saada kapinasyytteen. Emme voi selittää tätä sekasortoa, koska sille ei ole mitään kunnon syytä.» Näin puhuttuaan hän hajotti kansankokouksen.