301Massalaisen Agurin, Jaken pojan, sanat. Tämä mies puhui näin.
Miten olenkaan uurastanut, Jumala!
Miten olenkaan uurastanut, yli voimieni!
2Minä olen järjetön luontokappale,
olen vailla ihmisen ymmärrystä.
3Minä en ole saanut oppia viisautta
enkä ole päässyt tuntemaan Pyhää.
4Kuka on noussut taivaaseen ja palannut sieltä?
Kuka on koonnut käsiinsä tuulen?
Kuka viittansa sisään kietonut vedet?
Kuka pannut paikoilleen maan ääret?
Mikä on hänen nimensä, mikä hänen poikansa nimi?
Sinä tiedät kyllä.
5
Jumalan jokainen sana on tulessa koeteltu,
hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.
6Hänen sanoihinsa älä lisää mitään –
hän vaatii sinut tilille, ja petoksesi tulee julki.
7Kahta minä sinulta pyydän –
niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä:
8pidä minusta kaukana vilppi ja valhe,
älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan.
Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.
9
Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan
ja kysyä mielessäni: »Mikä on Herra?»
Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa
ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.
10Älä panettele isännälle hänen orjaansa,
ellet halua kirousta taakaksesi.
11Voi niitä, jotka isäänsä kiroavat
eivätkä äitiänsä siunaa,
12voi niitä, jotka pitävät itseään puhtaina,
vaikka eivät ole likaansa pesseet,
13voi niitä, jotka katsovat ylpein silmin
ja kopeasti kohottavat luomiaan,
14voi niitä, jotka teroittavat hampaansa miekoiksi
ja täyttävät leukansa purevilla veitsillä
hävittääkseen heikot maan päältä,
köyhät ihmisten joukosta!
15Verenimijällä on kaksi tytärtä,
kumpikin vaatii: »Lisää! Lisää!»
Kolme on alati kyltymätöntä,
neljä, jotka eivät sano: »Jo riittää»:
16tuonela, hedelmätön kohtu,
maa, joka janoaa sateenkin jälkeen,
ja tuli, joka ei sano: »Jo riittää.»
17
Joka katsoo isäänsä karsain silmin
ja kyräillen kuuntelee äitinsä neuvoja,
siltä korpit repivät silmät,
ja kotkan poikaset syövät ne.
18Kolme on, joita en käsitä,
neljä, jotka ylittävät ymmärrykseni:
19kotkan tie taivaalla,
käärmeen tie kalliolla,
laivan tie ulapalla,
miehen tie nuoren neidon luo.
20Entä uskoton vaimo:
hän syö, pyyhkii suunsa
ja sanoo: »En minä mitään tehnyt.»
21Kolme on, joista maa järkkyy,
neljä, joiden alla se ei kestä:
22orja, joka kohoaa hallitsijaksi,
houkka, joka pääsee rikkauden makuun,
23hyljitty nainen, joka pääsee naimisiin,
ja orjatar, joka syrjäyttää emäntänsä.
24Neljä on maan päällä vähäistä
mutta silti viisasta viisaampaa.
25
Muurahaisilla ei ole paljon voimaa,
mutta kesällä ne keräävät ruokansa.
26Tamaanit ovat pieniä ja mitättömiä,
mutta pesänsä ne tekevät kallioon.
27Heinäsirkoilla ei ole kuningasta,
mutta ne liikkuvat kuin armeija.
28Sisiliskoa voit pitää käsissäsi,
mutta se asustaa kuninkaanlinnoissa.
29Kolme on, jotka liikkuvat ylväästi,
neljä, joilla on uljas käynti:
30leijona, urhein eläimistä,
joka ei väisty kenenkään tieltä,
31kauris ja pää pystyssä kulkeva kukko
ja kuningas, joka astuu kansansa eteen.
32Jos mielit kerskua – syystä tai syyttä –
pane käsi suullesi ja ole vaiti.
33Jos kirnuat kermaa, tulee voita,
jos väännät nenää, tulee verta,
jos lietsot vihaa, tulee sota.
311Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat. Nämä sanat hän oppi äidiltään, joka kasvatti häntä.
2Poikani, sinä, jonka synnytin,
jota rukoilin, kuule tämä:
3Älä tuhlaa voimaasi naisiin,
älä jaa sitä kuninkaiden tuhoajille.
4Ei sovi kuninkaille, Lemuel,
ei sovi kuninkaille viinin juonti
eikä ruhtinaille olutmaljan kallistelu.
5Juopuessaan he unohtavat lait
ja jättävät köyhät oikeutta vaille.
6Olut sopii onnettomalle,
viini sille, jonka mieli on katkera.
7Juodessaan hän unohtaa kurjuutensa
eikä mieti murheitaan.
8Avaa sinä suusi hiljaisten puolesta,
hanki oikeutta syrjityille.
9Avaa suusi ja anna oikea tuomio,
aja kurjan ja köyhän asiaa.
10
Sir. 26:3
Jos hyvän vaimon löydät,
löydät aarteen, kalliimman kuin meren helmet.
11Häneen voit aina luottaa,
hän pitää puutteen loitolla sinusta.
12Hän toimii miehensä parhaaksi, ei vahingoksi,
kaikkina elämänsä päivinä.
13Hän huolehtii villasta ja pellavasta,
hänen kätensä ahkeroivat iloisesti.
14Hän on kuin laiva,
hän hankkii ravintoa etäältäkin.
15Kun vielä on yö, hän nousee,
valmistaa ruoan talonsa väelle
ja jakaa ravinnon palvelustytöilleen.
16Hän löytää hyvän pellon ja ostaa sen,
omin varoin hän perustaa viinitarhan.
17Hän vyöttää itsensä tarmolla
ja tarttuu työhönsä riuskoin ottein.
18Hän näkee työnsä tulokset,
hän ei sammuta lamppua yölläkään.
19Hänen sormensa kulkevat kehräpuulla,
hän ei päästä kädestään värttinää.
20Hän avaa kätensä onnettomalle
ja antaa apuaan köyhälle.
21Pakkanen ja lumi eivät häntä säikytä,
sillä hän on varannut perheelleen talvivaatteet.
22Omin käsin hän valmistaa peitteet,
hänen pukunsa ovat pellavaa ja purppuraa.
23Hänen miehensä saa osakseen kunnioitusta
istuessaan vanhinten kokouksessa.
24Hän tekee pellavapaitoja myytäväksi
ja toimittaa vöitä kauppiaille.
25Häntä seuraa menestys ja kunnia,
hän katsoo hymyillen tuleviin päiviin.
26Kun hän puhuu, hän puhuu viisaasti,
antaa neuvoja ystävällisin sanoin.
27Hän valvoo kaikkea, mitä talossa tehdään,
eikä laiskana leipäänsä syö.
28Hänen poikansa kiittävät häntä,
hänen miehensä puhkeaa ylistämään:
29»Monet naiset ovat uutteria ja taitavia,
mutta sinä olet ylitse kaikkien muiden.»
30Kauneus katoaa, viehätys haihtuu,
ylivertainen se vaimo, joka pelkää Herraa!
31Kiittäkää häntä hänen hyvistä töistään,
ylistäkää häntä kaikkien kuullen!