Agurin sanat

30¹Massalaisen Agurin, Jaken pojan, sanat. Tämä mies puhui näin.

Miten olenkaan uurastanut, Jumala!

Miten olenkaan uurastanut, yli voimieni!

²Minä olen järjetön luontokappale,

olen vailla ihmisen ymmärrystä.

³Minä en ole saanut oppia viisautta

enkä ole päässyt tuntemaan Pyhää.

⁴Kuka on noussut taivaaseen ja palannut sieltä?

Kuka on koonnut käsiinsä tuulen?

Kuka viittansa sisään kietonut vedet?

Kuka pannut paikoilleen maan ääret?

Mikä on hänen nimensä, mikä hänen poikansa nimi?

Sinä tiedät kyllä.

⁵

hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.

⁶Hänen sanoihinsa älä lisää mitään –

hän vaatii sinut tilille, ja petoksesi tulee julki.

⁷Kahta minä sinulta pyydän –

niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä:

⁸pidä minusta kaukana vilppi ja valhe,

älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan.

Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.

⁹

ja kysyä mielessäni: »Mikä on Herra?»

Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa

ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.

¹⁰Älä panettele isännälle hänen orjaansa,

ellet halua kirousta taakaksesi.

¹¹Voi niitä, jotka isäänsä kiroavat

eivätkä äitiänsä siunaa,

¹²voi niitä, jotka pitävät itseään puhtaina,

vaikka eivät ole likaansa pesseet,

¹³voi niitä, jotka katsovat ylpein silmin

ja kopeasti kohottavat luomiaan,

¹⁴voi niitä, jotka teroittavat hampaansa miekoiksi

ja täyttävät leukansa purevilla veitsillä

hävittääkseen heikot maan päältä,

köyhät ihmisten joukosta!

¹⁵Verenimijällä on kaksi tytärtä,

kumpikin vaatii: »Lisää! Lisää!»

Kolme on alati kyltymätöntä,

neljä, jotka eivät sano: »Jo riittää»:

¹⁶tuonela, hedelmätön kohtu,

maa, joka janoaa sateenkin jälkeen,

ja tuli, joka ei sano: »Jo riittää.»

¹⁷

ja kyräillen kuuntelee äitinsä neuvoja,

siltä korpit repivät silmät,

ja kotkan poikaset syövät ne.

¹⁸Kolme on, joita en käsitä,

neljä, jotka ylittävät ymmärrykseni:

¹⁹kotkan tie taivaalla,

käärmeen tie kalliolla,

laivan tie ulapalla,

miehen tie nuoren neidon luo.

²⁰Entä uskoton vaimo:

hän syö, pyyhkii suunsa

ja sanoo: »En minä mitään tehnyt.»

²¹Kolme on, joista maa järkkyy,

neljä, joiden alla se ei kestä:

²²orja, joka kohoaa hallitsijaksi,

houkka, joka pääsee rikkauden makuun,

²³hyljitty nainen, joka pääsee naimisiin,

ja orjatar, joka syrjäyttää emäntänsä.

²⁴Neljä on maan päällä vähäistä

mutta silti viisasta viisaampaa.

²⁵

mutta kesällä ne keräävät ruokansa.

²⁶Tamaanit ovat pieniä ja mitättömiä,

mutta pesänsä ne tekevät kallioon.

²⁷Heinäsirkoilla ei ole kuningasta,

mutta ne liikkuvat kuin armeija.

²⁸Sisiliskoa voit pitää käsissäsi,

mutta se asustaa kuninkaanlinnoissa.

²⁹Kolme on, jotka liikkuvat ylväästi,

neljä, joilla on uljas käynti:

³⁰leijona, urhein eläimistä,

joka ei väisty kenenkään tieltä,

³¹kauris ja pää pystyssä kulkeva kukko

ja kuningas, joka astuu kansansa eteen.

³²Jos mielit kerskua – syystä tai syyttä –

pane käsi suullesi ja ole vaiti.

³³Jos kirnuat kermaa, tulee voita,

jos väännät nenää, tulee verta,

jos lietsot vihaa, tulee sota.

Lemuelin sanat

31¹Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat. Nämä sanat hän oppi äidiltään, joka kasvatti häntä.

²Poikani, sinä, jonka synnytin,

jota rukoilin, kuule tämä:

³Älä tuhlaa voimaasi naisiin,

älä jaa sitä kuninkaiden tuhoajille.

⁴Ei sovi kuninkaille, Lemuel,

ei sovi kuninkaille viinin juonti

eikä ruhtinaille olutmaljan kallistelu.

⁵Juopuessaan he unohtavat lait

ja jättävät köyhät oikeutta vaille.

⁶Olut sopii onnettomalle,

viini sille, jonka mieli on katkera.

⁷Juodessaan hän unohtaa kurjuutensa

eikä mieti murheitaan.

⁸Avaa sinä suusi hiljaisten puolesta,

hanki oikeutta syrjityille.

⁹Avaa suusi ja anna oikea tuomio,

aja kurjan ja köyhän asiaa.

Hyvän vaimon ylistys

¹⁰

löydät aarteen, kalliimman kuin meren helmet.

¹¹Häneen voit aina luottaa,

hän pitää puutteen loitolla sinusta.

¹²Hän toimii miehensä parhaaksi, ei vahingoksi,

kaikkina elämänsä päivinä.

¹³Hän huolehtii villasta ja pellavasta,

hänen kätensä ahkeroivat iloisesti.

¹⁴Hän on kuin laiva,

hän hankkii ravintoa etäältäkin.

¹⁵Kun vielä on yö, hän nousee,

valmistaa ruoan talonsa väelle

ja jakaa ravinnon palvelustytöilleen.

¹⁶Hän löytää hyvän pellon ja ostaa sen,

omin varoin hän perustaa viinitarhan.

¹⁷Hän vyöttää itsensä tarmolla

ja tarttuu työhönsä riuskoin ottein.

¹⁸Hän näkee työnsä tulokset,

hän ei sammuta lamppua yölläkään.

¹⁹Hänen sormensa kulkevat kehräpuulla,

hän ei päästä kädestään värttinää.

²⁰Hän avaa kätensä onnettomalle

ja antaa apuaan köyhälle.

²¹Pakkanen ja lumi eivät häntä säikytä,

sillä hän on varannut perheelleen talvivaatteet.

²²Omin käsin hän valmistaa peitteet,

hänen pukunsa ovat pellavaa ja purppuraa.

²³Hänen miehensä saa osakseen kunnioitusta

istuessaan vanhinten kokouksessa.

²⁴Hän tekee pellavapaitoja myytäväksi

ja toimittaa vöitä kauppiaille.

²⁵Häntä seuraa menestys ja kunnia,

hän katsoo hymyillen tuleviin päiviin.

²⁶Kun hän puhuu, hän puhuu viisaasti,

antaa neuvoja ystävällisin sanoin.

²⁷Hän valvoo kaikkea, mitä talossa tehdään,

eikä laiskana leipäänsä syö.

²⁸Hänen poikansa kiittävät häntä,

hänen miehensä puhkeaa ylistämään:

²⁹»Monet naiset ovat uutteria ja taitavia,

mutta sinä olet ylitse kaikkien muiden.»

³⁰Kauneus katoaa, viehätys haihtuu,

ylivertainen se vaimo, joka pelkää Herraa!

³¹Kiittäkää häntä hänen hyvistä töistään,

ylistäkää häntä kaikkien kuullen!