₁Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna! ₂Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin? ₃Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin? ₄Turhaanko tämä kaikki on tullut teidän osaksenne? Tuskinpa vain. ₅Lahjoittaako Jumala teille Hengen ja antaako hän voimatekojen tapahtua teidän keskuudessanne sen tähden, että te noudatatte lain käskyjä, vai sen tähden, että te uskotte kuulemanne evankeliumin? ₆Muistattehan Abrahamin: »Hän uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi.»

₇Tietäkää siis, että todellisia Abrahamin jälkeläisiä ovat ne, joilla on usko. ₈Pyhät kirjoitukset tiesivät jo edeltäpäin, että Jumala tekee vanhurskaiksi kansat, kun ne uskovat. Jumala näet ilmoitti edeltäpäin Abrahamille hyvän sanoman: sinun kanssasi saavat kaikki kansat siunauksen. ₉Näin ne, joilla on usko, saavat siunauksen yhdessä Abrahamin kanssa, joka uskoi. ₁₀Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia. Onhan kirjoitettu: »Kirottu on jokainen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käskee.» ₁₁On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä »uskosta vanhurskas saa elää». ₁₂Mutta laki ei rakenna mitään uskon varaan, vaan: »Joka tekee mitä laki vaatii, saa siitä elämän.» ₁₃Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: »Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun.» ₁₄Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin kansat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä saisivat Abrahamille luvatun siunauksen ja me häneen uskovina saisimme luvatun Hengen.

₁₅Veljet, otan esimerkin tavallisesta elämästä. Ihmisenkään laatimaa vahvistettua testamenttia ei kukaan voi tehdä mitättömäksi, eikä siihen voi lisätä mitään. ₁₆Nyt on lupaukset annettu Abrahamille ja hänen jälkeläiselleen. – Tässä kohdassa ei sanota »jälkeläisille», mikä tarkoittaisi monia, vaan siinä puhutaan yhdestä: »sinun jälkeläisellesi», ja tämä on Kristus. – ₁₇Tarkoitan sitä, että neljäsataakolmekymmentä vuotta myöhempi laki ei voi kumota Jumalan aikoinaan vahvistamaa testamenttia ja tehdä hänen lupaustaan tyhjäksi. ₁₈Jos perinnön saaminen perustuisi lakiin, se ei enää perustuisikaan lupaukseen. Jumala on kuitenkin juuri lupauksellaan lahjoittanut perinnön Abrahamille.

₁₉Mikä sitten on lain tarkoitus? Se säädettiin perästäpäin osoittamaan rikkomukset, kunnes tulisi se jälkeläinen, jota lupaus koski. Lain luovuttivat enkelit välittäjää käyttäen. ₂₀Mutta välittäjää ei tarvita vain yhtä varten. Jumala on yksi.

₂₁Onko laki siis ristiriidassa Jumalan lupausten kanssa? Ei toki! Jos olisi annettu laki, joka pystyy tekemään eläväksi, silloin vanhurskaus todella perustuisi lain noudattamiseen. ₂₂Pyhä kirjoitus on kaiken sulkenut synnin vankilaan sitä varten, että se, mitä on luvattu, annettaisiin niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen. ₂₃Mutta ennen kuin uskon aika tuli, me jouduimme olemaan lain vartioimina ja sen vankeina, kunnes usko ilmestyisi. ₂₄Näin laki oli meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti, jotta me sitten tulisimme vanhurskaiksi uskosta. ₂₅Nyt uskon ilmestyttyä emme enää ole valvojan alaisia.

₂₆Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. ₂₇Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. ₂₈Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. ₂₉Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu.

₁Voi teitä järjettömiä galatialaisia! Kuka teidät noitui? Onhan Jeesus Kristus asetettu silmienne eteen ristiinnaulittuna. ₂Haluan teiltä vastauksen vain tähän: saitteko Hengen noudattamalla lakia vai kuulemalla ja uskomalla ilosanoman? ₃Oletteko tosiaan niin tyhmiä, että lähdette liikkeelle Hengen voimalla ja päädytte yrittämään omin voimin? ₄Onko kaikki kokemanne ollut turhaa? Ei kai sentään. ₅Kumpi siis saa Jumalan antamaan teille Hengen ja tekemään voimatekoja teidän keskuudessanne: lain noudattaminen vai ilosanoman kuuleminen ja uskominen? ₆Muistakaa Abrahamia, joka »luotti Jumalaan, ja niin Jumala hyväksyi hänet».

₇Pitäkää siis mielessänne, että Abrahamin jälkeläisiä ovat ne, jotka ovat saaneet alkunsa uskosta ilosanomaan. ₈Pyhät kirjoitukset tiesivät ennalta, että Jumala hyväksyy myös muihin kansoihin kuuluvat, jos nämä uskovat. Siksi ilosanoma kerrottiin Abrahamille jo etukäteen: »Sinun kauttasi kaikki kansat saavat siunauksen.» ₉Niinpä ne, jotka ovat saaneet alkunsa uskosta ilosanomaan, siunataan kuten Abraham, joka luotti lupaukseen.

₁₀Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia. Kirjoituksissahan sanotaan: »Kirous sille, joka ei noudata lain kirjan jokaista määräystä.» ₁₁On selvää, ettei Jumala pidä ketään oikeamielisenä lain noudattamisen vuoksi. Sanotaanhan: »Se elää, jonka oikeamielisyys tulee uskosta.»

₁₂Lain noudattamisessa ei ole kyse uskosta, vaan siitä, että »se, joka noudattaa lakia, pelastuu lain avulla». ₁₃Kristus lunasti meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän puolestamme. Kirjoituksissahan sanotaan: »Se, jonka ruumis on ripustettu puuhun, on kirottu.» ₁₄Näin Abrahamin saama siunaus tulee kaikkien kansojen osaksi Kristuksen Jeesuksen takia. Näin me saamme meille luvatun Hengen, kun alamme uskoa.

₁₅Veljet ja sisaret, otan esimerkin arkielämästä. Valmista ja vahvistettua testamenttia ei kukaan voi mitätöidä tai muuttaa. ₁₆Nämä lupaukset, joista nyt on puhe, annettiin Abrahamille ja hänen jälkeläiselleen. Kirjoituksissa ei siis puhuta monikossa jälkeläisistä vaan yksikössä jälkeläisestä. Tämä jälkeläinen on Kristus.

₁₇Minä sanon teille: Ei Jumalan vahvistamaa testamenttia voi kumota laki, joka annettiin 430 vuotta myöhemmin. Ei laki voi mitätöidä lupausta, jonka Jumala testamentissaan antoi. ₁₈Jos perinnön saaminen perustuisi lakiin, se ei enää perustuisi lupaukseen. Abrahamille Jumala kuitenkin osoitti hyvyytensä nimenomaan lupauksen muodossa.

₁₉Miksi laki sitten on olemassa? Se lisättiin jälkikäteen osoittamaan ihmisten rikkomukset, siksi ajaksi, kunnes luvattu jälkeläinen tulisi. Laki tuli Jumalalta enkelien ja vielä välittäjänkin kautta. ₂₀Yksi toimija ei kuitenkaan tarvitse välittäjää; Jumala on yksi.

₂₁Onko laki siis ristiriidassa Jumalan lupausten kanssa? Ei tietenkään! Jos näet olisi laadittu laki, joka pystyy tekemään eläväksi, perustuisi syyttömyys tosiaan lain noudattamiseen. ₂₂Pyhät kirjoitukset sulkivat synnin vankilaan kaiken, jotta Jeesukseen Kristukseen uskoville annettu lupaus toteutuisi, kun he uskovat. ₂₃Ennen uskon aikaa me olimme kuitenkin vartioituina lain vankilassa, kunnes usko ilmestyisi. ₂₄Kristuksen tuloon asti laki oli siis meidän valvojamme. Kun sitten uskoimme, meistä tuli Jumalan silmissä syyttömiä. ₂₅Kun usko nyt on tullut, emme enää ole valvojan vallassa.

₂₆Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskovina kuulutte Kristukseen Jeesukseen. ₂₇Te Kristukseen kastetut olette pukeneet Kristuksen yllenne. ₂₈Ei ole enää juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata ihmistä, ei miestä eikä naista. Kristuksen Jeesuksen yhteydessä te kaikki olette yksi. ₂₉Ja jos teidät on liitetty Kristukseen, olette tekin yhdessä se Abrahamin jälkeläinen, josta on luvattu tehdä perillinen.