30 LUKU.
Aagurin sanat: Pitempiä lauselmia elämän eri aloilta.
301Aagurin, Jaaken pojan, sanat; lauselma.
Näin puhuu se mies:
Minä olen väsyttänyt itseni, Jumala;
olen väsyttänyt itseni, Jumala, ja menehdyn.
2Sillä järjetön olen minä mieheksi,
ei ole minulla ihmisymmärrystä;
3enkä ole oppinut viisautta,
tullakseni tuntemaan Pyhintä.
4
Kuka on noussut taivaaseen
ja astunut sieltä alas?
Kuka on koonnut kouriinsa tuulen?
Kuka on sitonut vedet vaipan sisään?
Kuka on kohdalleen asettanut maan ääret kaikki?
Mikä on hänen nimensä
ja mikä hänen poikansa nimi, jos sen tiedät?
5
Ps. 18:31
Ps. 91:4
Jokainen Jumalan sana on taattu;
hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.
6
5. Moos. 12:32
Älä lisää hänen sanoihinsa mitään,
ettei hän vaatisi sinua tilille
ja ettet valhettelijaksi joutuisi.
7Kahta minä sinulta pyydän,
älä niitä minulta koskaan kiellä, kuolemaani saakka:
8
Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana.
Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna;
anna minulle ravinnoksi määräosani leipää,
9
5. Moos. 32:15
etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi
ja sanoisi: "Kuka on Herra?"
ja etten köyhtyneenä varastaisi
ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.
10Älä kieli palvelijasta hänen herrallensa;
muutoin hän sinut kiroaa, ja sinä saat siitä kärsiä.
11Voi sukua, joka isäänsä kiroaa
eikä siunaa äitiänsä;
12sukua, joka on omissa silmissään puhdas,
vaikka ei ole pesty liastansa!
13Voi sukua — kuinka ylpeät ovatkaan sen silmät
ja kuinka korskea silmänluonti —
14sukua, jonka hampaat ovat miekkoja
ja leukaluut veitsiä
syödäksensä kurjat maasta pois
ja köyhät ihmisten joukosta!
15Verenimijällä on kaksi tytärtä:
Anna vielä! Anna vielä!
Kolme on, jotka eivät kylläänsä saa,
neljä, jotka eivät sano: "Jo riittää":
16
tuonela,
hedelmätön kohtu,
maa, joka ei saa kylläänsä vedestä,
ja tuli, joka ei sano: "Jo riittää".
17
Joka isäänsä pilkkaa
ja pitää halpana totella äitiänsä,
häneltä korpit puron luona hakkaavat silmän,
ja kotkan poikaset syövät sen.
18Kolme on minusta ylen ihmeellistä,
ja neljä on, joita en käsitä:
19kotkan jäljet taivaalla,
käärmeen jäljet kalliolla,
laivan jäljet keskellä merta
ja miehen jäljet nuoren naisen tykönä.
20Samoin ovat avionrikkoja-vaimon jäljet;
hän syö, pyyhkii suunsa
ja sanoo: "En ole pahaa tehnyt".
21Kolmen alla järkkyy maa,
ja neljän alla ei se jaksa kestää:
22
Saarn. 10:5
orjan alla, kun hän kuninkaaksi pääsee,
houkan, kun hän saa kyllälti leipää,
23hyljityn alla, kun hän miehen saa,
ja palvelijattaren, kun hän emäntänsä
syrjäyttää.
24Neljä on maassa vähäisintä,
mutta viisaan viisasta silti:
25
Muurahaiset ovat voimaton kansa,
mutta he hankkivat leipänsä kesällä;
26tamaanit ovat heikko kansa,
mutta he laittavat majansa kallioihin;
27heinäsirkoilla ei ole kuningasta,
mutta koko lauma lähtee järjestyksessä liikkeelle;
28sisiliskoon voi tarttua käsin,
mutta kuitenkin se oleskelee kuninkaan linnoissa.
29Kolmella on komea astunta,
ja neljä komeasti kulkee:
30leijona, sankari eläinten joukossa,
joka ei vääjää ketään,
31
hevonen, solakkakylki, tai kauris,
ja kuningas joukkonsa johdossa.
32
Miika 7:16
Jos ylpeilit — olipa se houkkamaisuutta
tai harkittua — niin laske käsi suullesi.
33Sillä maitoa pusertamalla saa voin,
nenää pusertamalla saa veren,
ja vihoja pusertamalla saa riidan.
31 LUKU.
Kuningas Lemuelia neuvoo hänen äitinsä. Kelpo vaimon ylistys.
311Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.
2Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika;
mitä, lupausteni poika?
3
Älä anna voimaasi naisille,
vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.
4
Ei sovi kuningasten, Lemuel,
ei sovi kuningasten viiniä juoda
eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?"
5
Jes. 28:7
Muutoin hän juodessaan unhottaa,
mitä säädetty on,
ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.
6Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle
ja viiniä murhemielisille.
7Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä
älköönkä enää vaivaansa muistelko.
8
Sananl. 24:11
Avaa suusi mykän hyväksi,
oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.
9
Jes. 1:17
Avaa suusi, tuomitse oikein,
hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.
───────────
10
Sananl. 19:14
Kelpo vaimon kuka löytää?
Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.
11
Sananl. 14:1
Hänen miehensä sydän häneen luottaa,
eikä siltä mieheltä riistaa puutu.
12Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa,
kaikkina elinpäivinänsä.
13Hän puuhaa villat ja pellavat
ja halullisin käsin askartelee.
14Hän on kauppiaan laivojen kaltainen:
leipänsä hän noutaa kaukaa.
15Kun yö vielä on, hän nousee
ja antaa ravinnon perheellensä,
piioilleen heidän osansa.
16Hän haluaa peltoa ja hankkii sen,
istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.
17Hän voimalla vyöttää kupeensa
ja käsivartensa vahvistaa.
18Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin,
ei sammu hänen lamppunsa yöllä.
19Hän ojentaa kätensä kehrävarteen
ja käyttelee värttinää kämmenissään.
20Hän avaa kätensä kurjalle,
ojentaa köyhälle molemmat kätensä.
21Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta,
sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.
22Hän valmistaa itsellensä peitteitä;
hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.
23Hänen miehensä on tunnettu porteissa,
maanvanhinten seassa istuessansa.
24Hän aivinapaitoja tekee ja myy,
vöitä hän kauppiaalle toimittaa.
25Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu,
ja hän nauraa tulevalle päivälle.
26Suunsa hän avaa viisauden sanoihin,
hänen kielellään on lempeä opetus.
27Hän tarkkaa talonsa menoa,
eikä hän laiskan leipää syö.
28Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa;
hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:
29"Paljon on naisia, toimellisia menoissaan,
mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä".
30
Pettävä on sulous, kauneus katoavainen;
ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!
31Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä,
hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.
