30 LUKU.

Aagurin sanat: Pitempiä lauselmia elämän eri aloilta.

30¹Aagurin, Jaaken pojan, sanat; lauselma.

Näin puhuu se mies:

Minä olen väsyttänyt itseni, Jumala;

olen väsyttänyt itseni, Jumala, ja menehdyn.

²Sillä järjetön olen minä mieheksi,

ei ole minulla ihmisymmärrystä;

³enkä ole oppinut viisautta,

tullakseni tuntemaan Pyhintä.

⁴

ja astunut sieltä alas?

Kuka on koonnut kouriinsa tuulen?

Kuka on sitonut vedet vaipan sisään?

Kuka on kohdalleen asettanut maan ääret kaikki?

Mikä on hänen nimensä

ja mikä hänen poikansa nimi, jos sen tiedät?

⁵

hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.

⁶

ettei hän vaatisi sinua tilille

ja ettet valhettelijaksi joutuisi.

⁷Kahta minä sinulta pyydän,

älä niitä minulta koskaan kiellä, kuolemaani saakka:

⁸

Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna;

anna minulle ravinnoksi määräosani leipää,

⁹

ja sanoisi: "Kuka on Herra?"

ja etten köyhtyneenä varastaisi

ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.

¹⁰Älä kieli palvelijasta hänen herrallensa;

muutoin hän sinut kiroaa, ja sinä saat siitä kärsiä.

¹¹Voi sukua, joka isäänsä kiroaa

eikä siunaa äitiänsä;

¹²sukua, joka on omissa silmissään puhdas,

vaikka ei ole pesty liastansa!

¹³Voi sukua — kuinka ylpeät ovatkaan sen silmät

ja kuinka korskea silmänluonti —

¹⁴sukua, jonka hampaat ovat miekkoja

ja leukaluut veitsiä

syödäksensä kurjat maasta pois

ja köyhät ihmisten joukosta!

¹⁵Verenimijällä on kaksi tytärtä:

Anna vielä! Anna vielä!

Kolme on, jotka eivät kylläänsä saa,

neljä, jotka eivät sano: "Jo riittää":

¹⁶

hedelmätön kohtu,

maa, joka ei saa kylläänsä vedestä,

ja tuli, joka ei sano: "Jo riittää".

¹⁷

ja pitää halpana totella äitiänsä,

häneltä korpit puron luona hakkaavat silmän,

ja kotkan poikaset syövät sen.

¹⁸Kolme on minusta ylen ihmeellistä,

ja neljä on, joita en käsitä:

¹⁹kotkan jäljet taivaalla,

käärmeen jäljet kalliolla,

laivan jäljet keskellä merta

ja miehen jäljet nuoren naisen tykönä.

²⁰Samoin ovat avionrikkoja-vaimon jäljet;

hän syö, pyyhkii suunsa

ja sanoo: "En ole pahaa tehnyt".

²¹Kolmen alla järkkyy maa,

ja neljän alla ei se jaksa kestää:

²²

houkan, kun hän saa kyllälti leipää,

²³hyljityn alla, kun hän miehen saa,

ja palvelijattaren, kun hän emäntänsä

syrjäyttää.

²⁴Neljä on maassa vähäisintä,

mutta viisaan viisasta silti:

²⁵

mutta he hankkivat leipänsä kesällä;

²⁶tamaanit ovat heikko kansa,

mutta he laittavat majansa kallioihin;

²⁷heinäsirkoilla ei ole kuningasta,

mutta koko lauma lähtee järjestyksessä liikkeelle;

²⁸sisiliskoon voi tarttua käsin,

mutta kuitenkin se oleskelee kuninkaan linnoissa.

²⁹Kolmella on komea astunta,

ja neljä komeasti kulkee:

³⁰leijona, sankari eläinten joukossa,

joka ei vääjää ketään,

³¹

ja kuningas joukkonsa johdossa.

³²

tai harkittua — niin laske käsi suullesi.

³³Sillä maitoa pusertamalla saa voin,

nenää pusertamalla saa veren,

ja vihoja pusertamalla saa riidan.

31 LUKU.

Kuningas Lemuelia neuvoo hänen äitinsä. Kelpo vaimon ylistys.

31¹Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.

²Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika;

mitä, lupausteni poika?

³

vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.

⁴

ei sovi kuningasten viiniä juoda

eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?"

⁵

mitä säädetty on,

ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.

⁶Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle

ja viiniä murhemielisille.

⁷Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä

älköönkä enää vaivaansa muistelko.

⁸

oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.

⁹

hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.

───────────

¹⁰

Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.

¹¹

eikä siltä mieheltä riistaa puutu.

¹²Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa,

kaikkina elinpäivinänsä.

¹³Hän puuhaa villat ja pellavat

ja halullisin käsin askartelee.

¹⁴Hän on kauppiaan laivojen kaltainen:

leipänsä hän noutaa kaukaa.

¹⁵Kun yö vielä on, hän nousee

ja antaa ravinnon perheellensä,

piioilleen heidän osansa.

¹⁶Hän haluaa peltoa ja hankkii sen,

istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.

¹⁷Hän voimalla vyöttää kupeensa

ja käsivartensa vahvistaa.

¹⁸Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin,

ei sammu hänen lamppunsa yöllä.

¹⁹Hän ojentaa kätensä kehrävarteen

ja käyttelee värttinää kämmenissään.

²⁰Hän avaa kätensä kurjalle,

ojentaa köyhälle molemmat kätensä.

²¹Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta,

sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.

²²Hän valmistaa itsellensä peitteitä;

hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.

²³Hänen miehensä on tunnettu porteissa,

maanvanhinten seassa istuessansa.

²⁴Hän aivinapaitoja tekee ja myy,

vöitä hän kauppiaalle toimittaa.

²⁵Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu,

ja hän nauraa tulevalle päivälle.

²⁶Suunsa hän avaa viisauden sanoihin,

hänen kielellään on lempeä opetus.

²⁷Hän tarkkaa talonsa menoa,

eikä hän laiskan leipää syö.

²⁸Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa;

hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:

²⁹"Paljon on naisia, toimellisia menoissaan,

mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä".

³⁰

ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!

³¹Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä,

hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.