Raamattu 1933/-38 (KR38)
6

6 LUKU.

Jeesus opettaa Nasaretissa, jossa häntä ylenkatsotaan 1-6; lähettää kaksitoista apostoliaan 6-13. Arveluja Jeesuksesta 14-16. Johannes Kastajan mestaus 17-29. Jeesus ravitsee viisituhatta miestä 30-44, kävelee veden päällä 45-52 ja parantaa sairaita Gennesaretissa 53-56.

(V. 6:1-6; vert. Matt. 13:53-58; Luuk. 4:16-30)

61Ja hän lähti sieltä ja meni kotikaupunkiinsa, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä. 2

6:2
Mark. 1:22
Ja kun tuli sapatti, rupesi hän opettamaan synagoogassa; ja häntä kuullessaan monet hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä tällä on kaikki tämä, ja mikä on se viisaus, joka on hänelle annettu? Ja mitä senkaltaiset voimalliset teot, jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta? 3
6:3
Joh. 6:42
Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?" Ja he loukkaantuivat häneen. 4
6:4
Jer. 11:21
Jer. 12:6
Joh. 4:44
Niin Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja sukulaistensa kesken ja kodissaan". 5Ja hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa, paitsi että paransi joitakuita sairaita panemalla kätensä heidän päälleen. 6
6:6
Matt. 9:35
Luuk. 13:22
Ja hän ihmetteli heidän epäuskoansa.

Ja hän vaelsi ympäristössä, kulkien kylästä kylään, ja opetti.

(V. 6:7-13; vert. Matt. 10:1,9-15; Luuk. 9:1-6)

7

6:7
Mark. 3:13-14
Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista ja alkoi lähettää heitä kaksittain ja antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan. 8
6:8
Luuk. 10:4
Ja hän sääti heille, etteivät saaneet ottaa matkalle muuta kuin ainoastaan sauvan; ei leipää, ei laukkua, ei rahaa vyöhönsä. 9He saivat kuitenkin sitoa paula-anturat jalkaansa; "mutta älkää pukeko kahta ihokasta yllenne". 10
6:10
Ap. t. 16:15
Ja hän sanoi heille: "Missä tulette taloon, jääkää siihen, kunnes lähdette pois siltä paikkakunnalta. 11
6:11
Luuk. 10:10-12
Ap. t. 13:51
Ap. t. 18:6
Ja missä paikassa teitä ei oteta vastaan eikä teitä kuulla, sieltä menkää pois ja pudistakaa tomu jalkojenne alta, todistukseksi heille." 12
6:12
Matt. 3:2
Matt. 4:17
Mark. 1:15
Ap. t. 2:38
Ap. t. 3:19
Ap. t. 17:30
Ap. t. 26:20
Niin he lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä parannus. 13
6:13
Jaak. 5:14-15
Ja he ajoivat ulos monta riivaajaa ja voitelivat monta sairasta öljyllä ja paransivat heidät.

(V. 6:14-29; vert. Matt. 14:1-12; Luuk. 9:7-9)

14Ja kuningas Herodes sai kuulla hänestä, sillä hänen nimensä oli tullut tunnetuksi, ja ihmiset sanoivat: "Johannes Kastaja on noussut kuolleista, ja sentähden nämä voimat hänessä vaikuttavat". 15

6:15
Matt. 16:14
Mark. 8:28
Mutta toiset sanoivat: "Se on Elias"; toiset taas sanoivat: "Se on profeetta, niinkuin joku muukin profeetoista". 16Mutta kun Herodes sen kuuli, sanoi hän: "Johannes, jonka minä mestautin, on noussut kuolleista".

17

6:17
Luuk. 3:19-20
Sillä hän, Herodes, oli lähettänyt ottamaan kiinni Johanneksen, sitonut ja pannut hänet vankeuteen veljensä Filippuksen vaimon, Herodiaan, tähden. Sillä Herodes oli nainut hänet, 18
6:18
3. Moos. 18:16
3. Moos. 20:21
ja Johannes oli sanonut Herodekselle: "Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa". 19Ja Herodias piti vihaa häntä vastaan ja tahtoi tappaa hänet, mutta ei voinut. 20
6:20
Matt. 21:26
Sillä Herodes pelkäsi Johannesta, koska tiesi hänet vanhurskaaksi ja pyhäksi mieheksi, ja suojeli häntä. Ja kun hän kuunteli häntä, tuli hän epäröivälle mielelle monesta asiasta; ja hän kuunteli häntä mielellään. 21Niin tuli sopiva päivä, kun Herodes syntymäpäivänään piti pitoja ylimyksilleen ja sotapäälliköille ja Galilean ensimmäisille miehille. 22Ja Herodiaan tytär tuli sisälle ja tanssi, ja se miellytti Herodesta ja hänen pöytävieraitaan. Niin kuningas sanoi tytölle: "Ano minulta, mitä ikinä tahdot, niin minä annan sinulle". 23
6:23
Est. 5:3,6
Ja hän vannoi tytölle: "Mitä ikinä minulta anot, sen minä annan sinulle, vaikka puolet valtakuntaani". 24Niin hän meni ulos ja sanoi äidilleen: "Mitä minä anon?" Tämä sanoi: "Johannes Kastajan päätä". 25Ja hän meni kohta kiiruusti sisälle kuninkaan luo, pyysi ja sanoi: "Minä tahdon, että nyt heti annat minulle lautasella Johannes Kastajan pään". 26Silloin kuningas tuli hyvin murheelliseksi, mutta valansa ja pöytävierasten tähden hän ei tahtonut hyljätä hänen pyyntöään. 27Ja kohta kuningas lähetti henkivartijan ja käski tuoda Johanneksen pään. 28Niin vartija meni ja löi häneltä pään poikki vankilassa ja toi hänen päänsä lautasella ja antoi sen tytölle, ja tyttö antoi sen äidillensä. 29Kun hänen opetuslapsensa sen kuulivat, tulivat he ja ottivat hänen ruumiinsa ja panivat sen hautaan.

30

6:30
Luuk. 9:10
Ja apostolit kokoontuivat Jeesuksen tykö ja kertoivat hänelle kaikki, mitä olivat tehneet ja mitä olivat opettaneet. 31
6:31
Mark. 3:20
Niin hän sanoi heille: "Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän". Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään.

(V. 6:32-44; vert. Matt. 14:13-21; Luuk. 9:10-17; Joh. 6:1-13)
32Ja he lähtivät venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen. 33Ja he näkivät heidän lähtevän, ja monet saivat siitä tiedon ja riensivät sinne jalkaisin kaikista kaupungeista ja saapuivat ennen heitä. 34
6:34
1. Kun. 22:17
Jer. 50:6
Hes. 34:2,5
Hes. 34:12
Matt. 9:36
Ja astuessaan maihin hän näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, koska he olivat niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta, ja hän rupesi opettamaan heille moninaisia.

35Ja kun päivä jo oli pitkälle kulunut, menivät hänen opetuslapsensa hänen tykönsä ja sanoivat: "Tämä paikka on autio, ja aika on jo myöhäinen; 36laske heidät luotasi, että he menisivät ympäristöllä oleviin maataloihin ja kyliin ostamaan itsellensä syötävää". 37

6:37
2. Kun. 4:42-44
Mutta hän vastasi heille ja sanoi: "Antakaa te heille syödä". Niin he sanoivat hänelle: "Lähdemmekö ostamaan leipää kahdellasadalla denarilla antaaksemme heille syödä?" 38
6:38
Matt. 15:34
Mark. 8:5
Mutta hän sanoi heille: "Montako leipää teillä on? Menkää katsomaan." Otettuaan siitä selvän he sanoivat: "Viisi, ja kaksi kalaa". 39Niin hän määräsi heille, että kaikkien oli asetuttava ruokakunnittain vihantaan ruohikkoon. 40Ja he laskeutuivat ryhmä ryhmän viereen, toisiin sata, toisiin viisikymmentä. 41
6:41
Matt. 15:36
Matt. 26:26
Luuk. 24:30
Ja hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ja mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi; myöskin ne kaksi kalaa hän jakoi kaikille. 42Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. 43Sitten he keräsivät palaset, kaksitoista täyttä vakallista, ja tähteet kaloista. 44Ja niitä, jotka olivat syöneet näitä leipiä, oli viisituhatta miestä.

(V. 6:45-56; vert. Matt. 14:22-36; Joh. 6:15-21)

45Ja kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle, Beetsaidaan, sillä aikaa kuin hän laski kansan luotansa. 46

6:46
Mark. 1:35
Luuk. 5:16
Luuk. 6:12
Ja sanottuaan heille jäähyväiset hän meni pois vuorelle rukoilemaan. 47Ja kun ilta tuli, oli venhe keskellä järveä, ja hän oli yksinään maalla. 48Ja kun hän näki heidän soutaessaan olevan hädässä, sillä tuuli oli heille vastainen, tuli hän neljännen yövartion vaiheilla heidän luoksensa kävellen järven päällä ja aikoi kulkea heidän ohitsensa. 49Mutta nähdessään hänen kävelevän järven päällä he luulivat häntä aaveeksi ja rupesivat huutamaan; 50sillä kaikki näkivät hänet ja peljästyivät. Mutta heti hän puhutteli heitä ja sanoi heille: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö". 51Ja hän astui venheeseen heidän tykönsä, ja tuuli asettui. Niin he hämmästyivät ylen suuresti sydämessään. 52
6:52
Mark. 8:17
Sillä he eivät olleet noista leivistäkään päässeet ymmärrykseen, vaan heidän sydämensä oli paatunut.

53Ja kuljettuaan yli toiselle rannalle he tulivat Gennesaretiin ja laskivat maihin. 54Ja heidän noustessaan venheestä kansa heti tunsi hänet; 55ja he riensivät kiertämään koko sitä paikkakuntaa ja rupesivat vuoteilla kantamaan sairaita sinne, missä kuulivat hänen olevan. 56

6:56
4. Moos. 15:37-41
Matt. 9:20
Mark. 5:27
Luuk. 6:19
Ja missä vain hän meni kyliin tai kaupunkeihin tai maataloihin, asetettiin sairaat aukeille paikoille ja pyydettiin häneltä, että he saisivat koskea edes hänen vaippansa tupsuun. Ja kaikki, jotka koskivat häneen, tulivat terveiksi.

7

7 LUKU.

Jeesus nuhtelee fariseuksia ja kirjanoppineita ulkokultaisuudesta 1-23, parantaa kanaanilaisen vaimon tyttären 24-30 ja kuuromykän 31-37.

(V. 7:1-23; vert. Matt. 15:1-20)

71Ja fariseukset ja muutamat kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, kokoontuivat hänen luoksensa. 2

7:2
Luuk. 11:38
Ja he näkivät, että muutamat hänen opetuslapsistaan söivät leipää epäpuhtailla, se on pesemättömillä, käsillä. 3Sillä eivät fariseukset eivätkä ketkään juutalaiset syö, ennenkuin ovat tarkoin pesseet kätensä, noudattaen vanhinten perinnäissääntöä, 4ja torilta tultuaan he eivät syö, ennenkuin ovat itseään vedellä vihmoneet; ja paljon muuta on, mitä he ovat ottaneet noudattaakseen, niinkuin maljain ja kiviastiain ja vaskiastiain pesemisiä. 5Niin fariseukset ja kirjanoppineet kysyivät häneltä: "Miksi sinun opetuslapsesi eivät vaella vanhinten perinnäissäännön mukaan, vaan syövät leipää epäpuhtailla käsillä?" 6
7:6
Jes. 29:13
Mutta hän sanoi heille: "Oikein Esaias on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on:

'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan,

mutta heidän sydämensä on minusta kaukana;

7

7:7
Kol. 2:20-22
Tiit. 1:14
mutta turhaan he palvelevat minua

opettaen oppeja,

jotka ovat ihmiskäskyjä'.

8Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä." 9Ja hän sanoi heille: "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne. 10
7:10
2. Moos. 20:12
2. Moos. 21:17
3. Moos. 20:9
5. Moos. 5:16
Sananl. 20:20
Ef. 6:2-3
Sillä Mooses on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman'. 11
7:11
Sananl. 28:24
Mutta te sanotte, että jos ihminen sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, minkä sinä olisit saava minulta hyväksesi, on korban' — se on uhrilahja — 12ja niin te ette enää salli hänen antaa mitään avustusta isälleen tai äidilleen. 13
7:13
5. Moos. 4:2
Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet. Ja paljon muuta samankaltaista te teette."

14Ja hän kutsui taas kansan tykönsä ja sanoi heille: "Kuulkaa minua kaikki ja ymmärtäkää: 15

7:15
Ap. t. 10:14-15
Room. 14:14,20
1. Tim. 4:4
Tiit. 1:15
ei mikään, mikä ihmisen ulkopuolelta menee hänen sisäänsä, voi häntä saastuttaa, vaan mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. 16Jos jollakin on korvat kuulla, hän kuulkoon." 17Ja kun hän kansasta erottuaan oli mennyt erääseen taloon, kysyivät hänen opetuslapsensa häneltä sitä vertausta. 18Ja hän sanoi heille: "Niinkö ymmärtämättömiä tekin olette? Ettekö käsitä, ettei mikään, mikä ulkoapäin menee ihmiseen, voi häntä saastuttaa? 19Sillä se ei mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja ulostuu." Näin hän sanoi kaikki ruuat puhtaiksi. 20
7:20
Jaak. 3:6
Ja hän sanoi: "Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. 21
7:21
1. Moos. 6:5
1. Moos. 8:21
Sananl. 6:14
Jer. 17:9
Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, 22aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. 23Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen."

(V. 7:24-30; vert. Matt. 15:21-28)

24Ja hän nousi ja lähti sieltä Tyyron ja Siidonin alueelle. Ja hän meni erääseen taloon eikä tahtonut, että kukaan saisi sitä tietää; mutta hän ei saanut olla salassa, 25vaan heti kun eräs vaimo, jonka pienessä tyttäressä oli saastainen henki, kuuli hänestä, tuli hän ja lankesi hänen jalkojensa juureen. 26Ja se vaimo oli kreikatar, syntyään syyrofoinikialainen; ja hän pyysi häntä ajamaan ulos riivaajan hänen tyttärestään. 27Niin Jeesus sanoi hänelle: "Anna ensin lasten tulla ravituiksi; sillä ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille". 28Mutta hän vastasi ja sanoi hänelle: "Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin pöydän alla lasten muruja". 29Ja hän sanoi vaimolle: "Tämän sanan tähden, mene; riivaaja on lähtenyt sinun tyttärestäsi". 30Ja vaimo meni kotiinsa ja havaitsi lapsen makaavan vuoteella ja riivaajan lähteneen hänestä.

31

7:31
Matt. 15:29-31
Ja hän lähti jälleen Tyyron alueelta ja kulkien Siidonin kautta tuli Galilean järven ääreen Dekapolin alueen keskitse. 32Ja hänen tykönsä tuotiin kuuro, joka oli melkein mykkä, ja he pyysivät häntä panemaan kätensä hänen päälleen. 33
7:33
Mark. 8:23
Joh. 9:6
Niin hän otti hänet erilleen kansasta, pisti sormensa hänen korviinsa, sylki ja koski hänen kieleensä 34ja katsahti ylös taivaaseen, huokasi ja sanoi hänelle: "Effata", se on: aukene. 35Niin hänen korvansa aukenivat, ja hänen kielensä side irtautui, ja hän puhui selkeästi. 36
7:36
Mark. 1:43-45
Ja Jeesus kielsi heitä sitä kenellekään sanomasta; mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he julistivat. 37
7:37
Jes. 35:5-6
Matt. 11:5
Ja ihmiset hämmästyivät ylenmäärin ja sanoivat: "Hyvin hän on kaikki tehnyt: kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan".

8

8 LUKU.

Jeesus ravitsee neljätuhatta miestä 1-9, kieltäytyy antamasta merkkiä taivaasta 10-13, varoittaa opetuslapsiaan fariseusten ja Herodeksen hapatuksesta 14-21, parantaa sokean miehen Beetsaidassa 22-26. Pietari tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi 27-30. Jeesus ilmoittaa edeltäpäin kärsimisensä 31-33 ja puhuu seuraajiensa itsensäkieltämisestä ja tulemuksestaan 34-9:1.

(V. 8:1-10; vert. Matt. 15:32-39)

81Niinä päivinä, kun paljon kansaa taas oli koolla eikä heillä ollut mitään syötävää, kutsui hän opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: 2

8:2
Mark. 6:34
"Minun käy sääliksi kansaa, sillä he ovat jo kolme päivää olleet minun tykönäni, eikä heillä ole mitään syötävää. 3Ja jos minä lasken heidät menemään syömättä kotiinsa, niin he nääntyvät matkalla; sillä muutamat heistä ovat tulleet kaukaa." 4
8:4
Ps. 78:19
Niin hänen opetuslapsensa vastasivat hänelle: "Mistä täällä erämaassa kukaan voi saada leipää näiden ravitsemiseksi?" 5Hän kysyi heiltä: "Montako leipää teillä on?" He sanoivat: "Seitsemän". 6
8:6
Matt. 14:19
Mark. 6:41
Joh. 6:10
Silloin hän käski kansan asettua maahan. Ja hän otti ne seitsemän leipää, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, että he panisivat ne kansan eteen. Ja he panivat. 7Heillä oli myös joitakuita kalasia; ja siunattuaan ne hän käski panna nekin kansan eteen. 8
8:8
2. Kun. 4:42-44
Niin he söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, seitsemän vasullista. 9Ja heitä oli noin neljätuhatta. Ja hän laski heidät luotansa.

10Ja kohta hän astui opetuslapsineen venheeseen ja meni Dalmanutan seuduille.

(V. 8:11-21; vert. Matt. 16:1-12)
11
8:11
Matt. 12:38-39
Luuk. 11:16
Joh. 6:30
Ja fariseukset lähtivät sinne ja rupesivat väittelemään hänen kanssaan ja vaativat häneltä merkkiä taivaasta, kiusaten häntä. 12
8:12
Luuk. 11:29
Niin hän huokasi hengessään ja sanoi: "Miksi tämä sukupolvi vaatii merkkiä? Totisesti minä sanon teille: tälle sukupolvelle ei anneta merkkiä." 13Ja hän jätti heidät ja astui taas venheeseen ja lähti pois toiselle rannalle.

14Ja he olivat unhottaneet ottaa mukaansa leipää, eikä heillä ollut muassaan venheessä enempää kuin yksi leipä. 15

8:15
Luuk. 12:1
Ja hän käski heitä sanoen: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten hapatusta ja Herodeksen hapatusta". 16Niin he puhuivat keskenään siitä, ettei heillä ollut leipää. 17
8:17
Mark. 6:52
Kun Jeesus huomasi sen, sanoi hän heille: "Mitä puhutte siitä, ettei teillä ole leipää? Ettekö vielä käsitä ettekä ymmärrä? Onko teidän sydämenne paatunut? 18
8:18
Jer. 5:21
Hes. 12:2
Silmät teillä on, ettekö näe? Ja korvat teillä on, ettekö kuule? Ja ettekö muista: 19
8:19
Matt. 14:20-21
Mark. 6:41-44
Luuk. 9:13-17
Joh. 6:13
kun minä mursin ne viisi leipää viidelletuhannelle, kuinka monta vakan täyttä palasia te keräsitte?" He sanoivat hänelle: "Kaksitoista". 20
8:20
Matt. 15:34,37
"Ja kun minä mursin ne seitsemän leipää neljälletuhannelle, kuinka monta vasun täyttä palasia te keräsitte?" He sanoivat: "Seitsemän". 21Niin hän sanoi heille: "Ettekö vieläkään ymmärrä?"

22Ja he tulivat Beetsaidaan. Ja hänen tykönsä tuotiin sokea, ja he pyysivät, että hän koskisi häneen. 23

8:23
Mark. 7:32-33
Niin hän tarttui sokean käteen, talutti hänet kylän ulkopuolelle, sylki hänen silmiinsä ja pani kätensä hänen päälleen ja kysyi häneltä: "Näetkö mitään?" 24Tämä katsahti ylös ja sanoi: "Näen ihmiset, sillä minä erotan käveleviä, ne ovat puiden näköisiä". 25Sitten hän taas pani kätensä hänen silmilleen; ja nyt mies näki tarkkaan ja oli parantunut ja näki kaikki aivan selvästi. 26Ja hän lähetti hänet hänen kotiinsa sanoen: "Älä edes poikkea kylään".

(V. 8:27-30; vert. Matt. 16:13-20; Luuk. 9:18-21)

27Ja Jeesus lähti opetuslapsinensa Filippuksen Kesarean kyliin. Ja tiellä hän kysyi opetuslapsiltaan ja sanoi heille: "Kenen ihmiset sanovat minun olevan?" 28

8:28
Matt. 14:2
Mark. 6:15
He vastasivat hänelle sanoen: "Johannes Kastajan, ja toiset Eliaan, toiset taas jonkun profeetoista". 29
8:29
Matt. 26:63-64
Mark. 14:61-62
Luuk. 9:20
Joh. 6:69
Joh. 11:27
Niin hän kysyi heiltä: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Kristus". 30
8:30
Mark. 9:9
Ja hän varoitti vakavasti heitä puhumasta kenellekään hänestä.

(V. 8:31—9:1; vert. Matt. 16:21-28; Luuk. 9:22-27)

31

8:31
Matt. 17:22-23
Mark. 9:31
Mark. 10:33
Luuk. 18:31-33
Ja hän alkoi opettaa heille, että Ihmisen Pojan piti kärsimän paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljittäväksi ja tuleman tapetuksi, ja kolmen päivän perästä nouseman ylös. 32Ja tämän hän puhui peittelemättä. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi häntä nuhtelemaan. 33Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja nuhteli Pietaria sanoen: "Mene pois minun edestäni, saatana, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten".

34

8:34
Matt. 10:38-39
Luuk. 14:27
Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. 35
8:35
Luuk. 17:33
Joh. 12:25
Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen. 36Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa? 37
8:37
Ps. 49:9
Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? 38
8:38
Matt. 10:33
Matt. 25:31
Matt. 26:64
Luuk. 12:9
Room. 1:16
2. Tim. 2:12
Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."