Matvein jevanheli 5

₁Konša Iisussa näki rahvašjoukot, Hiän nousi vuaralla ta istuutu. Opaššettavat tultih Hänen luokši. ₂Iisussa alko paissa ta opašti heitä. Hiän šano:

₁₁Ošakkahie oletta työ, kun teitä Miun tähen haukutah ta ajellah ta kun teistä valehellah kaikenmoista pahua. ₁₂Olkua mielissänä ta pitäkkyä iluo, šentäh kun palkka, min työ taivahissa šuatta, on šuuri. Šamoinhan ajeltih Jumalan viessintuojie, kumpaset elettih ennein teitä.»

₁₃«Työ oletta muan šuola. Vain kun šuolašta katonou maku, niin milläpä šuat šen jälelläh šuolasekši? Ei še kelpua enämpi mihkänä: še luuvvah pois ihmisien tallottavakši.

₁₄Työ oletta muailman valo. Ei linna voi pisyö peitošša, kun še ollou ylähyänä vuaralla. ₁₅Eikäi lamppuo panna aštien alla, konša še šytytetäh, vain noššetah korkiella. Šieltä še valottau kaikilla, ket ollah pirtissä. ₁₆Näin loistakkah tiänki valo ihmisillä, jotta hyö nähtäis tiän hyvät ruavot ta kiitettäis tiän Tuattuo, kumpani on taivahissa.»

₁₇«Elkyä smiettikkyä, jotta Mie tulin Sakonua tahi Jumalan viessintuojien kirjutukšie hävittämäh. En Mie tullun niitä hävittämäh, vain täyttämäh. ₁₈Šanon teilä toven: kuni taivaš ta mua ollah olomašša, Sakonašta ei hävie yksikänä kirjain, ei pieninkänä merkki. Kaikki šiih kirjutettu tulou tovekši. ₁₉Ken rikkou Sakonašta yhenki käšyn, vaikkapa pienimmän, ta opaštau rahvašta šamoin ruatamah, šemmoista ihmistä kučutah Taivahien Valtakunnašša kaikista pienimmäkši. No ken eläy Sakonan mukah ta toisilla šitä opaštau, šemmoista ihmistä kučutah Taivahien Valtakunnašša šuurekši. ₂₀Mie šanon teilä: kun työ että täyttäne Jumalan tahtuo paremmin kuin sakonanopaštajat ta farisseit, niin työ että piäše Taivahien Valtakuntah.»

₂₁«Työ tiijättä, jotta tuattoloilla on ammusista ajoista opaššettu: ‘Elä tapa’. A ken tappau, še joutuu vaštuamah šiitä suutun ieššä. ₂₂Ka Mie šanon teilä: jokahini, ken tyhjän takie on vihoissah vellen piällä, joutuu vaštuamah šiitä suutun ieššä. A ken šanou vellelläh: ‘Olet höperö’, še joutuu vaštuamah omista šanoista Neuvokunnan ieššä, ta ken šanou: ‘Šie mieletöin’, še joutuu uatun tuleh.

₂₃Niin jotta konša šie viet uhrilahjuaš alttarilla ta šiinä muissat, jotta vellellä on mitänih šilma vaštah, ₂₄niin jätä lahja alttarin eteh ta käy enšin šopimašša vellen kera. Šiitä vašta mäne antamah lahja Jumalalla.

₂₅Kun ken pannou šiut suutuh, niin šovi hänen kera suutuh matatešša. Muitein hiän viey šiut sut'jalla ta sut'ja antau varteiččijalla, ta šiitä šiut pannah tyrmäh. ₂₆Šanon šiula toven: šieltä šie et piäše, kuni et makšane kaikkie viimeseh hienoh rahah šuate.»

₂₇«Työ tiijättä, jotta tuattoja on opaššettu: ‘Elä makua vierahan naisen kera’. ₂₈Ka Mie šanon teilä: jokahini, ken kaččou vierahah naiseh himolla, šiämeššäh jo makasi hänen kera. ₂₉Kun oikie šilmäš muanittanou šilma riähkäh, revällä še ta lykkyä pois. Onhan šiula parempi, jotta mänetät yhen ošan runkoštaš, mitä kun šiun koko runko luuvvah uatuh. ₃₀Ta kun šiun oikie käsi muanittanou šilma riähkäh, niin leikkua še pois ta lykkyä mänömäh. Šiula on parempi, jotta mänetät yhen ošan runkoštaš, mitä kun šiun koko runko joutuu uatuh.

₃₁Vielä on opaššettu, jotta mieš kun tahtonou erota naiseštah, antakkah hänellä erokirjan. ₃₂Ka Mie šanon teilä: mieš kun eronnou omašta naiseštah, vaikka še naini ei ole muannun toisen miehen kera, niin hiän ajau naisen vierahan miehen luo. Ta mieš, ken naipi toisen miehen jättämän naisen, makuau vierahan naisen kera.»

₃₃«Työ tiijättä, jotta tuattoja on opaššettu: ‘Elä valehtele, konša pošiuvut’ ta ‘Täytä Hospotilla annettu šana’. ₃₄A Mie šanon teilä: Elä konšana pošiuvu. Elä taivahan kautti, šentäh kun še on Jumalan valtaissuin; ₃₅elä muan kautti, šentäh kun še on Hänen jalkojen alušta, elä Jerusalimin kautti, šentäh kun še on šuuren Čuarin linna. ₃₆Eläkä pošiuvu oman piäš kautti, šentäh kun et šie voi muuttua yhtäkänä tukkua muššakši etkä valkiekši. ₃₇Konša myönnättä, šanokkua vain: ‘Ka no’. Konša kiellättä, šanokkua: ‘Ei’. Mitä šanotta tämän lisäkši, še on juavelista.»

₃₈«Työ tiijättä, jotta on šanottu: ‘Šilmä šilmäštä ta hammaš hampahašta’. ₃₉Vain Mie šanon teilä: elkyä vaššuštakkua pahua. Kun ken lyönöy šilma oikieh korvah, kiännä hänellä vašenki. ₄₀Kun ken tahtonou suutuo käymällä viijä šiulta paijan, anna hänellä sviitka niise. ₄₁Kun ken pakottanou šilma aštumah kerallah virššan matan, aššu hänen kera kakši virštua. ₄₂Anna kyšyjällä. Elä kiänny šelin šiih, ken kyšyy šiulta laihinah.

₄₃Työ tiijättä, jotta on šanottu: ‘Tykkyä omua lähimmäistäš ta vihua omua vihamieštäš’. ₄₄A Mie šanon teilä: tykäkkyä omie vihamiehie; plahoslovikkua niitä, ket haukutah teitä; ruatakkua hyvyä niillä, ket vihatah teitä; moliutukkua niijen puolešta, ket kiušatah ta ajellah teitä. ₄₅Kun näin ruatta, oletta tiän Taivahaisen Tuaton lapšie. Hiän antau päiväsen noušša niin hyvillä kuin pahoilla ta työntäy vihman niin oikein eläjillä kuin jumalattomilla. ₄₆Kun työ tykännettä vain niitä, ket teitä tykätäh, min palkan työ šiitä šuatta? Eikö veronkeryäjät niise ruata šamoin? ₄₇Ta kun työ tervehtinettä vain omie tovarissoja, mitä hyvyä šiinä on? Eikö kaikki muailman rahvahat niise ruata šamoin? ₄₈Niin jotta olkua työki täyvelliset, niin kuin tiän Taivahaini Tuatto on täyvellini.»