Markin jevanheli 10

₁Iisussa läksi šieltä ta mäni Juutijah, Jortanojoven tuakši. Hänen luo keräyty tuaš äijän rahvašta, ta niin kuin Hänellä oli tapana, Hiän opašti heitä.

₂Iisussan luo tuli farisseita, ta kiušatakšeh Häntä hyö kyšyttih: «Šuauko mieš erota naiseštah?» ₃Hiän vaštasi: «Mitä Moissei on šanon šiih nähen?» ₄Hyö šanottih: «Moissei anto meilä luvan kirjuttua erokirjan ta jättyä naisen». ₅Iisussa šano heilä: «Tämän käšyn hiän kirjutti teilä šentäh, kun työ oletta niin kovašytämiset. ₆Kumminki muailman alušša Jumala luati ihmisen miehekši ta naisekši. ₇Šentäh mieš jättäy tuaton ta muamon ₈ta yhtyy omah naiseh, ta niin näistä kahešta tulou yksi liha. Hyö ei olla enämpi kakši, hyö ollah yksi. ₉Ta min Jumala yhisti, šitä ihmini elkäh erottakkah.»

₁₀Šiitä, konša hyö oltih šeinien šiämeššä, opaššettavat uuvveštah kyšyttih Häneltä šitä šamua as's'ua. ₁₁Iisussa šelitti heilä: «Ken eruou omašta naiseštah ta akottuu toisen kera, še makuau vierahan naisen kera. ₁₂Ta kun naini eronnou ukoštah ta männöy uuvveštah miehellä, hiänki makuau vierahan miehen kera.»

₁₃Iisussan luo tuotih lapšie, jotta Hiän koškis heih. Opaššettavat moitittih tuojie. ₁₄Kun Iisussa huomasi šen, Hiän šiänty ta šano heilä: «Antakkua lapšien tulla Miun luo. Elkyä pietelkyä heitä, šentäh kun heijän moisilla kuuluu Jumalan Valtakunta. ₁₅Šanon teilä toven: ken ei ota Jumalan Valtakuntua omah šytämeh niin kuin lapši, še ei piäše šinne.» ₁₆Iisussa šepäsi lapšie, pani käteh heijän piällä ta plahoslovi hiät.

₁₇Iisussa oli lähöššä matkah, kun eryäš mieš tuli juokšujalkua, heittäyty polvillah Hänen eteh ta kyšy: «Hyvä Opaštaja, mitä miun pitäis ruatua, jotta šaisin ilmasenikusen elämän?» ₁₈Šiih Iisussa vaštasi hänellä: «Mintäh šie šanot Milma hyväkši? Kenkänä muu ei ole hyvä kuin yksistäh Jumala. ₁₉Šie tiijät käšyt: elä tapa; elä makua vierahan naisen kera; elä varašša; tovistuas's'a elä valehtele; elä anašša toisen omua; kunnivoita tuattuoš ta muamuoš.»

₂₀Mieš šano: «Kaikkien näijen käškyjen mukah mie olen elän nuorešta šuate». ₂₁Iisussa kačahti häneh, mieš miellytti Häntä. Šiitä Hiän šano miehellä: «Yhtä as's'ua šie et ole ruatan. Mäne ta myö kaikki, mitä šiula on, ta jua rahat köyhillä, niin šilma vuottau uarreh taivahissa. Šen jälkeh tule, ota oma ristis ta aššu Miun kera.» ₂₂Näistä šanoista mieš apeutu ta läksi pois pahalla mielin, šentäh kun hänellä oli äijän hyvysie.

₂₃Iisussa kačahti ympärilläh ta šano opaššettavillah: «Vaikie še on pohattojen piäššä Jumalan Valtakuntah». ₂₄Opaššettavat ällissyttih Hänen šanoista. A Iisussa vielä lisäsi: «Lapšeni, mitein vaikie on niijen, ket ollah kiini pohasvuošša, piäššä Jumalan Valtakuntah! ₂₅Helpompi on verbl'udan männä nieklan šilmäštä läpi kuin pohatan piäššä Jumalan Valtakuntah.» ₂₆Opaššettavat vielä enämmän hämmäššyttih ta paistih keškenäh: «Ken še šilloin voit pelaštuo?» ₂₇Iisussa kaččo heih ta šano: «Ihmisillä še on mahotointa, vain ei Jumalalla, šentäh kun Jumala voit kaiken».

₂₈Šiitä Petri rupesi pakajamah Iisussalla: «A miteinpäš myö? Myö jättimä kaiken ta läksimä Šiun kera.» ₂₉Iisussa vaštasi: «Šanon teilä toven: ken šuinki Miun ta Hyvän Viessin takie jätti oman talon, vellet tahi čikot, tuaton, muamon tahi lapšet, tahi pellot, ₃₀še šuau jo nyt, täššä ajašša, šatua kertua enämmän taloja, vellijä, čikkoja, tuattoja, muamoja, lapšie ta peltoja – lisäkši häntä ajellah – a tulijašša ajašša hiän šuau ilmasenikusen elämän. ₃₁No a monet enšimmäiset tullah viimesiksi ta viimeset enšimmäisiksi.»

₃₂Konša hyö nouštih Jerusalimih mänijyä tietä, niin Iisussa kulki ieššä. Opaššettavat oltih kummissah, a jäleššä tulijat varattih. Iisussa kučču tuaš ne kakšitoista opaššettavua luokšeh ta rupesi pakajamah heilä šiitä, mitein Hänellä käyt. Hiän šano: ₃₃«Myö mänemmä nyt Jerusalimih. Šielä Ihmisen Poika annetah ylipappien ta sakonanopaštajien käsih. Hyö suutitah Hänet kuolomah ta annetah toisenvierosilla. ₃₄Ne nakretah Häntä, šyletäh Hänen piällä, ruoškitah Häntä ta tapetah Hänet. No kolmantena päivänä Hiän noušou kuollehista.»

₃₅Šiitä Savvatein Juakko ta Iivana tultih Iisussan luo ta šanottih: «Opaštaja, voisitko Šie ruatua šen, mitä myö Šiulta kyšymmä?» ₃₆Iisussa kyšy: «Mitä työ tahotta, jotta Mie teilä ruatasin?» ₃₇Hyö vaššattih: «Kun Šie tulet jumalallisešša valošša, niin šaisimako myö šilloin istuo Šiun vierellä, yksi oikiella, toini vašemella puolella?» ₃₈Iisussa šano heilä: «Työ että tiijä mitä kyšyttä. Voittako työ juuvva šen muokkamal'l'an, min Mie juon? Voittako keštyä šen kaššannan, millä Miut kaššetah?» ₃₉Hyö šanottih: «Voimma». Šilloin Iisussa šano heilä: «Šen mal'l'an, min Mie juon, työ vielä juottaki, ta šillä kaššannalla, millä Miut kaššetah, kaššetah tiätki. ₄₀Ka Miun vallašša ei ole šanuo, ken istuu Miun oikiella tahi vašemella puolella. Ne paikat ollah niijen, kellä ne on tarkotettu.» ₄₁Kun toiset kymmenen opaššettavua kuultih täštä, hyö šiännyttih Juakon ta Iivanan piällä. ₄₂Šilloin Iisussa kučču hiät luokšeh ta šano: «Työ tiijättä, jotta ket ollah halliččijan istumella, ne ollah rahvahien herroja, ta muan mahtavat pietäh kanšoja oman vallan alla. ₄₃Näin ei šua olla tiän kešeššä. Ken tahtou tiän joukošša olla šuurena, še olkah toisien käškyläisenä. ₄₄Ta ken tahtou tiän joukošša olla enšimmäisenä, še olkah kaikkien orjana. ₄₅Ei ni Ihmisen Poika tullun šitä varoin, jotta Häntä paššattais, vain tuli paššuamah ta antamah oman henken, jotta piäštyä monie riähän vallašta.»

₄₆Hyö tultih Jerihonin linnah. Konša Iisussa matkeutu Jerihonista opaššettavieh kera ta šuuren rahvašjoukon šuattamana, tien viereššä istu šokie Vartimei, Timein poika. Hiän kyšy miilostinua. ₄₇Kun hiän kuuli, jotta šivučči matkuaja on Iisussa Nasarettilaini, hiän karjeutu: «Iisussa, Tuavitan Poika, armaha milma!» ₄₈Monet käšettih hänen olla iänettäh. Ka hiän vain karju entistä lujempah: «Tuavitan Poika, armaha milma!» ₄₉Iisussa pietty ta šano: «Kuččukkua hänet tänne». Hyö kučuttih šokie, šanottih hänellä: «Elä varaja. Nouše, Hiän kuččuu šilma.» ₅₀Mieš lykkäsi sviitkan, nousi kiirehešti ta tuli Iisussan luo. ₅₁Iisussa kyšy häneltä: «Mitä šie tahot, jotta Mie šiula ruatasin?» Šokie šano Hänellä: «Opaštaja, anna miun šilmih näkö». ₅₂Šiih Iisussa šano: «Mäne, šiun uško parenti šiut». Šamašša mieš rupesi tuaš näkömäh, ta hiän läksi Iisussan matkah.