Suomen Pipliaseura

28.1.2024 3. sunnuntai ennen paastonaikaa

Kuuntele Tässä olen harjoitus 28.1.2024

TÄSSÄ

”Jos emme usko häneen, hän pysyy silti uskollisena, sillä itselleen hän ei voi mitään” (2. Tim. 2: 13). Sinä, Jumala, olet uskollinen luonnollesi. Rakkautesi ei muutu.

. . .

Sinä puhut sanassasi. Anna minun kuulla sanasi myös sisimmässäni.

SANA

Jos teillä on orja peltotöissä tai paimentamassa, niin ette te sano hänelle, kun hän palaa työstä: ”Käy heti pöytään, niin saat ruokaa.” Ei, te sanotte: ”Laita minulle ruokaa ja tarjoile se minulle. Kun minä olen syönyt ja juonut, on sinun vuorosi syödä ja juoda.” Ei orjaa kiitetä siitä, että hän tekee, mitä käsketään. Sama koskee teitä. Kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: ”Olemme mitättömiä orjia. Teimme vain velvollisuutemme.” (Luuk. 17: 7–10)

  • Kasvit ja eläimet kasvavat, lisääntyvät, kuolevat ja toimivat luontonsa mukaisesti. Ne tekevät luonnostaan sitä, “mitä niiden on käsketty tehdä”. Mitä kuuluu ihmisen luontaisuuteen, ihmisyyteen? Mitkä minun toimistani johtuvat suoraan siitä, että olen osa luomakuntaa?
  • Ketä tulee kiittää silloin, kun luodut toimivat luomisjärjestyksen mukaisesti?
  • Milloin mielestäni kiitos on paikallaan?

TÄSTÄ ETEENPÄIN

Anna minulle iloa tämän päivän tehtäviini.

Raamatunteksti(t)

Luukas 17

Mitä palvelijalta vaaditaan

7»Jos teillä on palvelija kyntötöissä tai paimenessa, niin ettehän te hänen kotiin palatessaan sano: ’Käy pöytään, saat heti ruokaa.’ 8Ei, te sanotte: ’Laita minulle syötävää, vyötä vaatteesi ja palvele minua sen aikaa kun syön ja juon. Sitten saat sinä syödä ja juoda.’ 9Ei palvelija siitä saa kiitosta, että hän tekee, mitä hänen tulee tehdä. 10Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: ’Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.’»

Luukas 17:7-10KR92Avaa lukunäkymä
Suomen Pipliaseurav.4.25.2
Seuraa meitä