27.3.2024 Keskiviikko
Kuuntele Tässä olen harjoitus 27.3.2024
TÄSSÄ
Tunnistan mielessäni liikkuvia ajatuksia. Tunnistan myös ympäristöni asettamia vaatimuksia ja odotuksia. Tarkastelen niitä ja panen ne hetkeksi syrjään.
. . .
Anna minun keskittyä nyt sinuun ja sinun kuuntelemiseesi.
SANA
Jeesus pantiin seisomaan Pilatuksen eteen. Tämä kysyi: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” ”Sinä sanot niin”, Jeesus vastasi. Ja kun ylipapit ja kansanjohtajat syyttivät häntä, hän ei vastannut mitään. ”Etkö kuule, miten vakavia syytöksiä he esittävät?” Pilatus kysyi. Jeesus ei kuitenkaan vastannut yhteenkään hänen kysymykseensä, mistä Pilatus oli ihmeissään.
Oli tapana, että Pilatus päästi juhlien aikana vapaaksi yhden kansan valitseman vangin. Tällä kerralla vankien joukossa oli kuuluisa mies, jonka nimi oli Jeesus Barabbas. Kun kansa oli koolla, Pilatus kysyi: ”Kumman haluatte minun vapauttavan, Jeesus Barabbaksen vai sen Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?” Hän näet tiesi, että ylipapit olivat pelkästä kateudesta antaneet Jeesuksen hänen käsiinsä.
Kun Pilatus istui tuomarinistuimellaan, hän sai vaimoltaan viestin: ”Älä sekaannu tuon oikeamielisen miehen asioihin. Näin hänestä viime yönä pahaa painajaista.” Ylipapit ja kansanjohtajat kuitenkin yllyttivät kansaa vaatimaan Barabbasta vapaaksi ja Jeesusta tapettavaksi. Pilatus kysyi: ”Mitä haluatte? Kumman päästän vapaaksi?” ”Barabbaksen!” he vastasivat. ”Mitä minä sitten teen Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?” Pilatus kysyi. Koko joukko karjui: ”Ristiinnaulitse hänet!” ”Mitä pahaa hän oikein on tehnyt?” Pilatus kysyi. Mutta ihmiset karjuivat entistä kovemmin: ”Ristiinnaulitse hänet!” Pilatus huomasi, ettei mikään auttanut ja että meteli vain yltyi. Niinpä hän otti vesiastian, pesi kätensä ihmisten nähden ja sanoi: ”Omapa on päätöksenne. Minä olen syytön tämän miehen veren vuodattamiseen.” Kansa huusi yhteen ääneen: ”Me kyllä kannamme lastemme kanssa vastuun hänen verensä vuodattamisesta!” Silloin Pilatus vapautti Barabbaksen ja käski ruoskia Jeesuksen henkihieveriin. Ruoskimisen jälkeen hän antoi Jeesuksen ristiinnaulittavaksi.
Pilatuksen sotilaat veivät Jeesuksen mukanaan hallintopalatsiin. Hänen ympärilleen kerääntyi koko sotilasosasto. Sotilaat riisuivat Jeesuksen ja pukivat hänet punaiseen sotilasviittaan. Sitten he vääntelivät piikkipensaan oksista kruunun ja panivat sen hänen päähänsä. Oikeaan käteensä Jeesus sai ruokokepin. Sotilaat polvistuivat hänen eteensä ja pilkkasivat häntä: ”Terve, juutalaisten kuningas!” He sylkivät hänen päälleen, ottivat häneltä kepin ja löivät häntä sillä päähän. Aikansa pilkattuaan sotilaat riisuivat Jeesukselta viitan ja pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa. Sitten he lähtivät viemään Jeesusta ristiinnaulittavaksi.
Matkalla sotilaat tapasivat Simon-nimisen kyreneläisen miehen ja määräsivät hänet kantamaan Jeesuksen ristiä. (Matt. 27: 11–32)
Olen yksi Pilatuksen palatsin pihamaalle kokoontuneista, seuraan tapahtumia palatsissa ja kuljen joukon mukana vielä Jerusalemin kujilla. Mitä havaitsen? Mitkä ovat tunteeni? Mitä mielessäni liikkuu? Muistanko tilanteen, jossa ympäristöni paine edellytti eri ratkaisua kuin mitä itse pidin oikeana? Miten siitä selvisin?
TÄSTÄ ETEENPÄIN
Pidä minut sinun tielläsi ja anna minun olla vapaa liiallisesta toisten mielipiteiden seuraamisesta.
