23.11.2024 Lauantai

Herra, sinä olet meidän turvamme

polvesta polveen.

₂Jo ennen kuin vuoret syntyivät,

ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa,

sinä olit.

Jumala, ajasta aikaan sinä olet.

₃Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen

ja sanot: »Palatkaa tomuun, Aadamin lapset.»

₄Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä,

kuin eilinen päivä, mailleen mennyt,

kuin öinen vartiohetki.

₅Me katoamme kuin uni aamun tullen,

kuin ruoho, joka hetken kukoistaa,

₆joka vielä aamulla viheriöi

mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.

₇Sinun vihasi musertaa meidät,

kiivautesi saa meidät järkkymään.

₈Sinä otat syntimme silmiesi eteen,

salaisetkin synnit sinä paljastat katseellasi.

₉Vihasi alla meidän päivämme vaipuvat,

vuotemme haihtuvat kuin henkäys.

₁₀Seitsemänkymmentä on vuosiemme määrä,

tai kahdeksankymmentä, jos voimamme kestää.

Ja kaikki niiden meno on vain turhuutta ja vaivaa,

ne kiitävät ohitse, ja me lennämme pois.

₁₁Kuka tuntee vihasi koko ankaruuden?

Kuka kylliksi pelkää sinun kiivauttasi?

₁₂Opeta meille, miten lyhyt on aikamme,

että saisimme viisaan sydämen.

₁₃Herra, käänny jo puoleemme.

Kuinka kauan vielä viivyt?

Armahda meitä, palvelijoitasi!

₁₄Ravitse meitä armollasi joka aamu,

niin voimme iloita elämämme päivistä.

₁₅Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo

yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.