Vastarintaa soittamasta kieltäytymällä eli roikkuuko pajussa soitin vai lyyra?

Psalmin 137 lähtökohtatilanne on tunteikas: Jerusalem on hävitetty, sen muurit revitty ja asukkaita pakkosiirretty Babyloniaan. Nämä tapahtumat on historiassa yhdistetty babylonialaisten hyökkäykseen, joka päättyi Jerusalemin hävitykseen 586 eKr. Tässä yhteydessä osa kansasta pakeni lähialueille, osa jäi asumaan omaan maahansa, ja esimerkiksi yläluokkaa ja käsityöläisiä pakkosiirrettiin Babylonian alueelle.  Psalmin 137 tekstissä kuvataan tilannetta Babyloniassa. Siirtolaiset istuvat Babylonian virtojen varsilla ja itkevät, kun muistelevat Siionia, Jumalan kaupunkia. Vangitsijat käskevät heitä laulamaan Siionin lauluja, joissa Jumala on mahtava, samoin hänen kaupunkinsa Jerusalem. Psalmista käy ilmi, että sorretut eivät koe pystyvänsä laulamaan Jumalan lauluja vieraalla maalla (Ps. 137:4). Sen sijaan he ripustavat soittimensa, lyyransa, rannan pajuihin.

Tämä on tulkittavissa myös mielenilmaukseksi: sorretut kieltäytyvät soittamasta ja laulamasta. Heidän identiteettinsä lepää oman kansan ja kulttuurin, uskonnon ja musiikin varassa. Psalmin puhuja vaatii itseltään ehdotonta uskollisuutta Jumalalleen. Hän kirjoittaa, että hänen käsiensä on tultava voimattomiksi ja kielensä tartuttava kitalakeen, jos hän unohtaa Jumalansa kaupungin. Käsien voimattomuus ja kielen tarttuminen kitalakeen voidaan ymmärtää myös tietynlaiseksi soitto- ja laulutaidon menettämiseksi. Psalmin tilanne ilmaisee vangitsijoiden vallankäyttöä: he pyrkivät riistämään vangittujen kulttuuriperinnön, valjastamaan sen omiin tarkoitusperiinsä ja pilkkaamaan sitä. Sorrettujen näkökulmasta on rohkeaa vastustaa annettua käskyä ripustamalla soittimet pajuihin, mahdollisista seurauksista huolimatta.

Psalmia 137 kääntäessämme pohdimme tarkkaan käännösvaihtoehtojen nyansseja. Mihin lukijan huomio kiinnittyy, jos sorretut ripustavat pajuihin hepreankielisessä tekstissä mainitut lyyrat? Onko toiminnan luonne suomeksi selkeämpi, jos pajuihin ripustetaan soittimet? Vai onko kyse siitä, että ”pistetään pillit pussiin”?

Kääntäessämme pyrimme nimeämään soittimia siinä määrin kuin niistä on säilynyt tietoa ja suomen kielessä on ymmärrettäviä vastineita sanoille. Laajemmat soitinryhmät tunnetaan melko hyvin, mutta yksittäisten soitinten nimien kääntäminen tuottaa haasteita. Esimerkiksi kielisoittimia, joita voidaan nimittää lyyraksi, on ollut aikojen saatossa erikokoisia ja -muotoisia, myös kielien määrä on vaihdellut. Soittimia voidaan siis kuvata tarkasti vain harvoin. Kiinnitämme huomiota myös siihen, kuinka olennaista soitinten nimeäminen eri konteksteissa on.  Psalmissa 137 päädyimme ehdottamaan, että pajuihin ripustetaan yleisesti soittimet, ei lyyrat. Tällä ratkaisulla on mahdollista korostaa sorrettujen teon, pajuihin ripustamisen, vaikuttavuutta. Se, että soittimet ripustetaan pajuihin sen sijaan, että niitä soitettaisiin sortajien käskystä huolimatta, pysäyttää lukijan pohtimaan psalmissa kuvattua tilannetta ja sorrettujen mielenmaisemaa. Mikäli pajuissa roikkuisivat lyyrat, huomio kiinnittyisi ehkä enemmän siihen, mitä pajuissa roikkuu kuin itse tekoon.

Teksti: Katja Seutu ja Kirsi Valkama, Suomen Pipliaseura
Kirjoittajat toimivat kääntäjinä VT2028 -käännöshankkeessa keskittyen psalmien kääntämiseen.

Keräämme jo Vanhan testamentin kääntämisen aikana lukijoilta palautetta VT2028-käännöksestä.
Etsimme testaajia, jotka antavat palautetta käännöksen tyylistä ja yksittäisistä käännöskohdista.
Tule mukaan vaikuttamaan tulevaan käännökseen.