Toivo Vanhassa testamentissa

Vanhassa testamentissa "toivo" tarkoittaa, että "ihminen olettaa kaiken olevan peräisin Jumalasta ja luottaa häneen". Vanhassa testamentissa sana "toivo" viittaa yleensä toiveikkaaseen elämään, mutta joskus se viittaa myös toivoa täynnä olevaan tulevaisuuteen.

Tärkein "toivoa" tarkoittava hepreankielinen sana on qavah. "Toivon" ohella qavah voi tarkoittaa myös "odottaa". Kun qavah käännetään "toivo", viitataan yleensä Jumalaan, jota tai jolta siis toivotaan.

Vanhan testamentin kirjoittajat odottivat kaiken tulevan Jumalalta. He luottivat siihen, että Jumala tulisi puuttumaan asioihin ja auttaisi heitä. He asettavat toivonsa Jumalan armoon, uskollisuuteen (Ps. 147:11) ja oikeudenmukaisuuteen (Jes. 59:11) sekä Jumalan suomaan pelastukseen (Miika 7:7).

Ne, joiden toivo (odotus) on Herrassa, eivät koskaan joudu häpeään (Jes. 49:23). Jumala antaa toivoa heikoille ja vangeille (Ps. 9:19 ja Sak. 9:12). Mutta jumalattoman toivo on turha (ks. Job 8:13 ja Job 27:8).

On mielenkiintoista huomata, että sanat "toivo" ja "toivoa" esiintyvät pääasiassa psalmeissa ja viisauskirjallisuudessa. Psalmeissa runoilijat ilmoittavat asettavansa toivonsa Jumalaan, kun heidän elämänsä on vaarassa (ks. Ps. 25:20-21 ja Ps. 71:4-5).

Viisauskirjallisuuden kirjoittajilla toivo liittyy ihmisten mahdollisuuksiin ja odotuksiin maailmassa. He korostavat, että oikeamielisillä on toivoa tulevaisuudesta, kun taas jumalattomien toivo katoaa (Sananl. 10:28). Jumalan pelko, huomaavaisuus ja viisaus avaavat toiveikkaan elämän. Jos ihmisellä ei ole näitä hyveitä, hänellä on vähemmän toivoa kuin narrilla.

Vanhassa testamentissa "toivo" liittyy usein siihen, että ihmisellä on tulevaisuus. Kun jollakin on tulevaisuus, hänen toivonsa ei raukea (Sananl. 23:18). Mutta kun kuolema häämöttää, toivo on mennyttä (Hes. 37:11).

Kun lupaus toivosta annetaan, se ei yleensä tarkoita yhtä henkilöä. Toiveikas tulevaisuus koskee kokonaista ihmisryhmää, usein maanpaossa elävää Israelin kansaa. Jumala antaa ihmisille uutta toivoa. Hän itse on Israelin toivon lähde, ja hän lupaa kansalleen toiveikkaan tulevaisuuden (Jer. 29:11).