Babylonin vankeus eli pakkosiirtolaisuus

Juudan asukkaiden ensimmäistä pakkosiirtoa (katso ensimmäinen Babylonin vankeus) seurasi välittömästi toinen. Babylonialaiset siirsivät jälleen osan Juudan väestöstä pois omilta mailtaan.

Kuningas Jojakimin aikaisen kapinan jälkeen Nebukadnessar nimitti Sidkian Juudan uudeksi kuninkaaksi. Kapina Babyloniaa vastaan kyti yhä kansan keskuudessa. Profeetta Jeremia varoitti kuningas Sidkiaa kapinan lietsojista (katso Jer. 27:12-14).

Tästä huolimatta Sidkia päätyi osalliseksi kapinaan. Nebukadnessar johti Babylonian armeijan jälleen Juudaan, ja vuonna 586 eKr. hän valloitti Jerusalemin. Kaupungin muurit hajotettiin ja temppeli sekä palatsi tuhottiin. Osa Juudan väestöstä vangittiin taas ja vietiin Babyloniaan.

Babyloniaan vietyjen Juudan asukkaiden tarkkaa lukumäärää ei tiedetä. Todennäköisesti se on ollut noin 15 000 ihmistä. Raamatussa ei kuitenkaan kerrota tarkkoja lukuja. Jeremian Jer. 52:29 mukaan vangittuja olisi ollut vain 832. Esran Esra 2:64 ja Nehemian Neh. 7:66 kirjoissa kerrotaan, että maanpaosta palasi 42360 ihmistä.

Joka tapauksessa on selvää, että koko väestöä ei vangittu ja viety pois. Vain Juudan yläluokka pakkosiirrettiin, kun taas kansan köyhempi osa sai jäädä Juudaan.

Babyloniassa Juudasta pakkosiirretty väestönosa eli maanpakolaisina. Monet heistä kaipasivat omaan maahansa (kuten käy ilmi esimerkiksi Ps. 137), mutta toiset olivat Babyloniassa kuin kotonaan. He rakensivat siellä itselleen uuden elämän. Jotkut Juudan pakolaiset kohosivat jopa korkeaan asemaan Babylonian hallinnossa. Kaksi keskeistä Raamatun esimerkkiä tästä ovat Daniel ystävineen sekä Nehemia (Dan. 1:1-7 ja Neh. 1:11). Kolmas tunnettu maanpakolainen oli profeetta Hesekiel (Hes. 1:1-12).

Persia vahvistui 500-luvulla eKr. Lähi-idän voimakkaimmaksi valtakunnaksi. Vuonna 538 eKr. persialaiset valloittivat Babylonian. Persian kuningas Kyyros antoi Juudean pakolaisille luvan palata takaisin kotimaahansa (Esra 3:7-13).

Vaikka vain osa väestöstä oli viety Babylonin vankeuteen, pakkosiirtolaisuudella oli valtava vaikutus. Pakkosiirtolaisuuden jälkeen kirjoitetuissa Raamatun teksteissä (kuten Jesajan kirja ja Joelin kirja) se tulkittiin Jumalan rangaistukseksi koko kansalle. Jerusalemin hävitystä ja pakkosiirtolaisuutta pidettiin rangaistuksena Juudan tottelemattomuudesta (katso myös: pakkosiirtolaisuuden jälkeiset profeetat).

Babylonin vankeus ei kuitenkaan hävittänyt juutalaisia perinteitä, ja vanhoja tarinoita kerrottiin edelleen. Päinvastoin, pakkosiirtolaisuudessa tuli hyvä syy ja tilaisuus kirjoittaa suullinen perinne muistiin. Israelin historiaa tarkastellaan läpi koko Vanhan testamentin juuri pakkosiirtolaisuuden valossa.