Saviastiat

Muinaisessa Lähi-idässä savea käytettiin yleisesti astioiden valmistukseen. Se oli halpaa ja sitä oli suhteellisen helppoa työstää. Savesta valmistettiin muun muassa kulhoja, kattiloita, lautasia, kannuja öljylamppuja sekä muita kodin käyttöesineitä.

Saviesineet särkyivät helposti ja ne piti korvata uusilla. Saviruukun sirpaleita saatettiin käyttää uudelleen esimerkiksi kaapimen valmistukseen, kuten Job 2:8.

Paikallinen ja muualta tuotu saviesineistö

Kodin käyttöesineet valmistettiin yleensä paikallisesti. Ne olivat yksinkertaisia, eikä niitä koristeltu juuri lainkaan ennen roomalaista aikaa.

Sen sijaan ylellisyystavaroita, kuten hajuvesiä, tuotiin kauempaa maalatuissa, koristeellisissa pulloissa. Ainakin Kreikasta tuotiin saviesineitä jo 400-luvulta eKr. alkaen. Lisäksi on löydetty jäänteitä suurista säilytysastioista, joissa kuljetettiin meritse viiniä, viljaa ja oliiviöljyä. Tällaisia kuljetusastioita käytettiin yleisesti koko Välimeren alueella.

Rooman aikakausi

Ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla eKr. yleisin savenvalutyyppi oli niin sanottu itäinen terra sigillata. Sen tunnistaa oranssista tai keltaisesta väristä sekä kiiltävästä lasitetusta pinnasta.

Uuden testamentin aikakaudelta on säilynyt paljon esineitä, jotka on tuotu Roomasta tai valmistettu paikallisesti roomalaisen mallin mukaan.

Lisäksi samalta ajalta on löydetty yksinkertaisia koristelemattomia saviesineitä. Ne voidaan liittää juutalaisuuden piirissä kasvaneeseen haluun korostaa omaa etnistä ja uskonnollista identiteettiä.

Saviesineiden merkitys arkeologeille

Arkeologeille saviastioiden sirpaleet ovat tärkeä tiedon lähde. Koska astioiden muoto muuttui ajan kuluessa, voi muodosta usein päätellä milloin ja missä ne on valmistettu. Jos astioiden sirpaleita löytyy rakennuksen raunioista, myös itse rakennuksen voi ajoittaa niiden perusteella.