Viisauden kirja (apokr.) 15

₁Sinä, meidän Jumalamme, olet todellinen,

sinä olet hyvä ja pitkämielinen

ja hallitset kaikkea armeliaasti.

₂Vaikka tekisimme syntiä, kuulumme sinulle,

sillä me tunnustamme sinun valtasi.

Mutta me emme halua tehdä syntiä –

mehän tiedämme, että olemme sinun omiasi.

₃Sinun tuntemisesi on täydellistä vanhurskautta,

sinun voimasi käsittäminen on kuolemattomuuden juuri.

₄Meitä eivät eksytä ihmisten kavalat keksinnöt,

eivät maalarien voimattomat tekeleet,

heidän värikkäät, monenkirjavat kuvansa,

₅jotka vetävät puoleensa houkkia,

niin että he sellaisia nähtyään

kaipaavat elotonta, hengetöntä kuvaa.

₆Ne, jotka noita kuvia tekevät,

ne, jotka niitä kaipaavat,

ja ne, jotka niitä palvovat,

rakastavat pahuutta. Oikein on,

että he panevat toivonsa niihin!

₇Savenvalaja muokkaa ja vaivaa notkeaa savea

ja tekee meille astiat, joita tarvitsemme.

Ne palvelevat puhtaita ja oikeita tarkoituksia.

Mutta samasta savesta ja samalla tavalla

hän muovaa myös toisenlaisia,

toisiin toimiin tarkoitettuja kapineita.

Mihin käyttöön mikin esine tulee,

sen päättää savenvalaja.

₈Hän voi käyttää aikansa ja voimansa väärin

ja muovata samasta savesta tyhjänpäiväisen jumalankuvan –

hän, joka vastikään on itse syntynyt maasta

ja kohta taas palaa sinne, mistä hänet on otettu,

kun hänen lainaksi saatu sielunsa vaaditaan takaisin.

₉Ei häntä huoleta se, että hän kuolee

ja että hänen elämänsä päättyy lyhyeen.

Ei, hän kilpailee kulta- ja hopeaseppien kanssa,

pyrkii pronssinvalajien vertaiseksi

ja pitää kunnia-asianaan,

että osaa tehdä yhtä hyviä väärennöksiä.

₁₀Hänen sydämensä on tuhkaa,

hänen toivonsa hiekkaa halvempi

ja hänen elämänsä arvottomampi kuin savi,

₁₁koska hän ei tunne sitä, joka hänet itsensä loi,

sitä, joka puhalsi häneen elämän henkäyksen,

antoi elävän ja toimivan sielun.

₁₂Hän luulee, että elämämme on leikkiä,

olemassaolomme pelkkiä markkinoita,

joilla voi myydä ja voittaa.

Hän sanoo: »Pakkohan tässä on leipänsä hankkia

tavalla tai toisella, välillä väärinkin keinoin.»

₁₃Totta kai hän tietää, paremmin kuin kukaan muu,

että on syntiä luoda maan aineksista

käsin muovattuja, hauraita jumalankuvia.

₁₄Mutta kaikkein mielettömimpiä,

järjeltään pikkulasta surkeampia

ovat kansasi viholliset ja sortajat.

₁₅Heille kelpaavat jumaliksi

kaiken maailman jumalankuvat,

vaikka niillä ei ole näkeviä silmiä,

ei nenää, jolla voisi hengittää,

ei korvia, joilla kuulla,

eikä sormia, joilla koskettaa.

Ne eivät pysty ottamaan askeltakaan.

₁₆Nehän ovat ihmisen tekoa,

lainahengellä elävän luomuksia.

Ei ihminen osaa tehdä jumalaa,

joka olisi edes tekijänsä kaltainen.

₁₇Ihminen on kuolevainen,

pelkkiä elottomia esineitä

hän syntisillä käsillään valmistaa.

Silti hän on palvomiaan kuvia parempi:

hän on sentään saanut elämän,

nuo kuvat eivät saa sitä koskaan.

₁₈Sinun kansasi viholliset palvovat

jopa eläimistä iljettävimpiä,

otuksia, joilla ei ole järkeä

senkään vertaa kuin muilla.

₁₉Ne eivät houkuta edes kauneudellaan

niin kuin monet muut eläimet.

Niitä myöskään sinä, Jumala,

et kiitä etkä siunaa.