Viisauden kirja (apokr.) 14

₁Joku toinen aikoo merimatkalle,

ja kun häntä odottavat raivoisat aallot,

hän huutaa avukseen puupölkkyä,

joka on heikompi kuin häntä kuljettava laiva.

₂Tuo alus sai alkunsa voiton tavoittelusta,

se rakennettiin taiten ja viisaasti,

₃mutta sitä ohjaa sinun kaitselmuksesi, Isä.

Mereenkin sinä olet viitoittanut tien,

aaltoihin uurtanut turvallisen polun.

₄Sinä olet meille osoittanut,

että pystyt pelastamaan kaikista vaaroista,

niin että meren yli uskaltaa matkustaa

sellainenkin, jolla ei ole merenkulkijan taitoja.

₅Viisautesi teot eivät saa jäädä hyödyttömiksi,

sitä sinä et tahdo,

ja niinpä ihmiset uskovat henkensä pienenkin veneen varaan,

purjehtivat vähäisellä lautalla suurten aaltojen halki

ja saapuvat onnellisesti perille.

₆Aikojen alussa tuhoutuivat korskeat jättiläiset,

mutta puisella lautalla säilyi maailman toivo,

sinun kätesi ohjasi arkkia

ja säästi uuden ihmissuvun siemenen.

₇Siunattu se puu,

joka palvelee Jumalan oikeamielistä tahtoa!

₈Mutta kirottuja olkoot

niin jumalankuva kuin sen tekijä:

mies, joka sen on valmistanut,

ja katoavainen kappale, joka otetaan jumalaksi.

₉Yhtä lailla Jumala vihaa molempia,

jumalatonta ja hänen jumalattomuutensa tuotetta,

₁₀ja kun tekijää rangaistaan,

rangaistaan myös tekelettä.

₁₁Kansojen jumalankuvat joutuvat tuomiolle,

koska niissä Jumalan luomasta on tullut iljetys,

ansa ihmisten sieluille, kompastuskivi mielettömien jaloille.

₁₂Luopumus alkoi siitä, että keksittiin tehdä jumalankuvia;

tuo ajatus turmeli elämän.

₁₃Aikojen alussa kuvia ei ollut,

eikä niitä tule olemaan ikuisesti.

₁₄Ihmisten tyhjät ajatukset toivat ne maailmaan,

ja siksi niille on varattu pikainen loppu.

₁₅Joku isä oli murheen murtama,

koska hänen lapsensa oli yllättäen kuollut,

ja niin hän teki pois otetusta kuvan.

Kuolleesta ihmisestä tuli hänelle jumala,

hän osoitti vainajalle kunnioitusta

ja opetti salaiset palvontamenonsa myös talonväelleen.

₁₆Ajan mittaan tuo jumalaton tapa vakiintui,

ja lopulta sitä noudatettiin kuin lakia.

Hallitsijatkin määräsivät,

että kuvapatsaita tuli palvoa.

₁₇Koska valtiaat olivat niin etäällä,

että heitä ei päästy kumartamaan,

ihmiset tekivät itselleen kuvan,

joka esitti kaukaista hallitsijaa,

kunnioitetun kuninkaan patsaan,

jonka kaikki saattoivat nähdä.

Näin he voivat kumartaen mielistellä

kaukana poissa olevaa

ikään kuin hän olisi heidän edessään.

₁₈Veistäjän kunnianhimo houkutteli

kuninkaan palvontaan myös niitä,

jotka eivät häntä tunteneet.

₁₉Pitihän valtiaalle olla mieliksi,

ja taiteilija pani parastaan,

teki kuvasta malliaan komeamman.

₂₀Veistos hurmasi kansan kauneudellaan,

ja kunnioitetusta ihmisestä

tuli ennen pitkää pyhä palvonnan kohde.

₂₁Kun onnettomuudet koettelivat

tai vallanpitäjät sortivat kansaa,

ihmiset antoivat kiville ja puupölkyille

nimen, joka kuuluu yhdelle ainoalle.

Siitä teosta tuli heille kohtalokas ansa.

₂₂Eikä siinä kyllin, että ihmiset

eksyivät väärään käsitykseen Jumalasta.

Tietämättömyytensä keskellä

he elävät jatkuvasti kuin sodassa

mutta kutsuvat rauhaksi tätä surkeutta:

₂₃He tappavat lapsia palvontamenoissaan,

kokoontuvat salaisiin vihkimyksiin

ja riehuvat hillittömästi oudoissa juhlissaan.

₂₄Elämä ei ole heille pyhä, ei liioin avioliitto,

vaan toinen surmaa kavalasti toisen,

toinen tuottaa tuskaa aviorikoksillaan.

₂₅Kaikki on sekaisin. Nyt ovat vallalla

veri ja murha, varkaus ja vilppi,

turmelus, toisten pettäminen,

mellakointi ja väärät valat,

₂₆arvojen sekasorto, kovasydämisyys,

sielun saastutus, luonnoton sukupuolielämä,

vääristyneet avioliitot, aviorikokset ja irstaus.

₂₇Ihmiset palvovat jumalankuvia,

joiden nimi ei mitään paina –

siinä kaiken pahan alku, syy ja huippu.

₂₈Juhlissa riehuminen on vienyt heiltä järjen,

he profetoivat vastoin totuutta,

elävät valheiden täyttämää elämää

ja päästävät herkästi suustaan väärän valan.

₂₉Koska he luottavat elottomiin jumaliinsa,

he väärin vannoessaankin uskovat,

ettei mikään paha kohtaa heitä.

₃₀Mutta he saavat tuomion molemmista rikoksistaan:

siitä, että ovat jumalankuviensa orjia

eivätkä anna arvoa Jumalalle,

ja siitä, että he kataluuttaan vannovat väärin

ja näin halveksivat sitä, mikä on pyhää.

₃₁Niillä, joiden nimeen väärintekijät vannovat,

ei ole mitään mahtia, joka pelastaisi heidät.

Synnit saavat ansaitsemansa rangaistuksen.