Viisauden kirja (apokr.) 13

₁Tyhjän veroisia ovat luonnoltaan ne ihmiset,

jotka eivät ole oppineet tuntemaan Jumalaa.

Näkemässään hyvässä

he eivät ole nähneet Häntä joka on

eivätkä hänen töitään katsellessaan

ole tunnistaneet niiden tekijää.

₂Tuli ja tuuli ja ilman vire,

tähtiholvi, pauhaavat vedet ja taivaan valot –

siinä heidän jumalansa, maailman herrat.

₃Jos he ovat ihastuneet niiden kauneuteen

niin että ovat luulleet niitä jumaliksi,

ajatelkoot, kuinka ylivertainen on niiden valtias,

sillä itse kauneuden alkusyy on ne luonut.

₄Jos he ovat ihailleet niiden mahtia ja voimaa,

päätelkööt näkemästään,

kuinka paljon mahtavampi niiden luoja on.

₅Kun katsoo suurta ja kaunista luomakuntaa,

katsoo samalla sen tekijää.

₆Kovin ankarasti heitä ei silti tule moittia –

ehkä he ovat vain eksyneet

etsiessään Jumalaa, pyrkiessään löytämään hänet.

₇Hänen töittensä keskellä eläessään

he ovat tutkineet niitä,

ja niiden kauneus on saanut heidät valtoihinsa.

₈Silti heille ei voi antaa anteeksi.

₉Jos heistä tuli niin viisaita,

että he pystyivät tutkimaan maailmankaikkeutta,

kuinka he eivät jo aikaisemmin löytäneet sen Herraa?

₁₀Kuinka säälittäviä ovatkaan ne,

jotka kutsuvat jumaliksi ihmiskätten töitä!

He panevat toivonsa elottomiin esineisiin:

taidokkaasti muovattuun kultaan ja hopeaan,

eläimiä esittäviin kuviin

tai johonkin arvottomaan kiveen,

muinoin muotoonsa hakattuun.

₁₁Puuseppä sahaa sopivan kokoisen puun,

irrottaa siitä taitavasti kuoren

ja veistää osaavin käsin esineen arkipäivän tarpeisiin.

₁₂Lastut hän polttaa ruokapadan alla,

ja sitten hän syö itsensä kylläiseksi.

₁₃Mutta vielä on jäljellä pölkky,

joka ei kelpaa mihinkään –

se on kieroon kasvanut ja oksainen.

Sitä puuseppä veistelee joutessaan,

vuoleskelee aikansa kuluksi.

Hän tekee siitä ihmisen näköisen

₁₄tai antaa sille mitättömän eläimen muodon,

hän sivelee siihen punamultaa ja poskipunaa,

niin että rosot ja laikut jäävät peittoon,

₁₅ja kun se vielä on saanut arvoisensa asumuksen,

hän kiinnittää sen nauloilla seinään.

₁₆Puuseppä joutuu siis varmistamaan,

ettei patsas putoa maahan.

Hän tietää hyvin,

ettei siitä ole auttamaan itseään –

sehän on vain kuva,

toisten sitä on autettava.

₁₇Mutta kun hän haluaa rikkautta,

hyvää naimakauppaa tai lapsia,

hän ei häpeä rukoilla tuota hengetöntä pölkkyä.

Hän hakee voimattomalta terveyttä,

₁₈rukoilee elottomalta elämää

ja anoo apua avuttomalta,

hän pyytää matkalleen turvaa sellaiselta,

joka ei pysty ottamaan askeltakaan,

₁₉ja toimilleen, hankkeilleen ja kättensä työlle

hän etsii voimavaroja sellaiselta,

jonka käsissä ei ole rahtuakaan voimaa.