Viisauden kirja (apokr.) 12

₁sillä sinun katoamaton henkesi on kaikessa olevassa.

₂Sen tähden sinä ojennat langenneita vähä vähältä,

varoitat heitä muistuttamalla heidän synneistään,

jotta he pääsisivät pahasta eroon

ja uskoisivat sinuun, Herra.

₃Myös pyhän maasi muinaiset asukkaat

₄vihastuttivat sinut kammottavilla teoillaan:

he harjoittivat noituutta

ja järjestivät iljettäviä palvontamenoja,

₅surmasivat lapsiaan sääliä tuntematta

ja söivät uhriaterioillaan

ihmisten lihaa, verta ja sisälmyksiä.

Nämä salaisissa menoissaan mässäilleet,

₆avuttomia lapsiaan murhanneet ihmiset

sinä halusit antaa esi-isiemme tuhottaviksi,

₇jotta maa, joka on sinulle kaikkein kallein,

saisi omista palvelijoistasi arvoisensa asukkaat.

₈Mutta ihmisiä nuo jumalattomatkin olivat,

ja siksi sinä säästit heitä,

lähetit sotajoukkosi edellä herhiläisiä,

jotta he eivät tuhoutuisi kerralla.

₉Sinä olisit voinut jättää jumalattomat

taistelukentällä oikeamielisten käsiin,

hetkessä olisit hävittänyt heidät

lähettämällä hirveitä villipetoja

tai lausumalla yhden armottoman sanan.

₁₀Mutta sinä panit tuomiosi toimeen vähä vähältä,

annoit heille tilaisuuden kääntyä,

vaikka tiesit, että he olivat syntymästään pahoja,

luonnostaan kelvottomia

eikä heidän luonteensa koskaan muuttuisi –

₁₁heidän sukunsa yllä oli ollut kirous

aikojen alusta asti.

Ketään sinä et pelännyt. Et sinä pelosta

jättänyt heidän syntejään rankaisematta.

₁₂Kuka voisi sanoa sinulle: »Mitä oletkaan tehnyt!»,

kuka nousisi vastustamaan tuomiotasi?

Kuka nostaisi kanteen sinua vastaan,

kun tuhoat kansoja, jotka olet itse luonut,

kuka kiistäisi syytteesi oikeudessa

ja ajaisi jumalattomien asiaa?

₁₃Ei ole muuta jumalaa kuin sinä,

sinä pidät kaikesta huolen.

Ei ole jumalaa,

jolle joutuisit osoittamaan, että tuomitsit oikein,

₁₄ei kuningasta eikä valtiasta,

joka rohkenisi uhmata sinua

ja puolustaa niitä, joita olet rangaissut.

₁₅Sinä olet oikeamielinen

ja johdat kaikkea oikeuden mukaan.

Et sinä tuomitse sellaista ihmistä,

joka ei ole rangaistusta ansainnut –

et pitäisi moista tuomiota valtasi arvoisena.

₁₆Oikeus syntyy voimastasi:

kaikki ovat sinun valtasi alla,

ja siksi olet kaikille armollinen.

₁₇Jos joku epäilee kaikkivaltiuttasi,

sinä osoitat voimasi hänelle,

ja niille, jotka sen tuntevat,

sinä opetat, kuinka uhittelijan käy.

₁₈Vaikka sinulla on kaikki valta ja voima,

olet tuomioissasi lempeä

ja hallitset meitä armeliaasti –

sinä, joka voit osoittaa voimasi milloin tahdot.

₁₉Näin sinä olet toiminut,

näin olet opettanut kansallesi,

että oikeamielisyyteen kuuluu ihmisrakkaus.

Sinä olet antanut omillesi toivon,

avannut synnintekijöille katumuksen tien.

₂₀Kansasi viholliset ansaitsivat kuoleman,

mutta kun sinä heitä rankaisit,

toimit harkiten ja lempeästi, annoit aikaa,

annoit tilaisuuden vapautua pahasta.

₂₁Kuinka paljon tarkemmin puntaroitkaan,

kun tuomiolla olivat omat lapsesi,

joiden esi-isille olit antanut suurenmoiset lupauksesi

valalla vannoen, liitolla vahvistaen!

₂₂Niinpä, kun annat vihollisille

vain kohtuullisen rangaistuksen,

sinä kasvatat meitä,

jotta me muistaisimme hyvyytesi,

kun itse tuomitsemme,

ja luottaisimme laupeuteesi,

kun meidät tuomitaan.

₂₃Niitä houkkia, jotka elivät jumalattomasti,

sinä piinasit heidän omilla iljetyksillään.

₂₄He harhautuivat yhä kauemmas eksytyksen teillä

ja palvoivat toinen toistaan inhottavampia otuksia.

Kuin ymmärtämättömät pikkulapset

he antoivat johtaa itsensä harhaan.

₂₅Niinpä sinä rankaisit heitä kuin tyhmiä lapsia,

saatoit heidät naurunalaisiksi –

₂₆mutta ne, jotka eivät tällaisesta leikistä ota opikseen,

saavat tuntea Jumalan tuomion koko painon.

₂₇Kun he vitsaustensa keskellä

kirosivat eläimiä, joita olivat pitäneet jumalinaan,

ja ymmärsivät, että niillä heitä rangaistiin,

he tunnistivat todellisen Jumalan,

josta eivät ennen olleet halunneet tietää.

Näin he saivat lopullisen rangaistuksen.