Viisauden kirja (apokr.) 11

₁Se ohjasi pyhää profeettaa

ja auttoi näin kansaa menestymään toimissaan.

₂Israelilaiset vaelsivat läpi asumattoman autiomaan

ja pystyttivät telttansa tiettömille seuduille.

₃He puolustautuivat vihollisia vastaan

ja torjuivat vastustajiensa aikeet.

₄Kun he olivat janoissaan, he huusivat sinua

ja saivat kovasta kalliosta vettä,

kivipaadesta janoonsa lievityksen.

₅Millä heidän vihollisiaan rangaistiin,

sillä siunattiin heitä itseään, kun he olivat avun tarpeessa:

₆Ehtymättä virtaavan joen vedet

saastuivat kuohuvasta verestä

₇rangaistukseksi siitä, että lapset oli käsketty tappaa,

mutta omillesi sinä annoit odottamatta runsaasti vettä.

₈Jano, jota he saivat kärsiä,

opetti heille, kuinka olit rangaissut vastustajiasi.

₉Kun omiasi koeteltiin ja kuritettiin

– tosin lempeällä kädellä –

he ymmärsivät, millaiseen piinaan

sinun vihasi oli jumalattomat tuominnut.

₁₀Niin kuin isä, joka varoittaa ja nuhtelee,

sinä panit omasi koetteelle,

mutta niin kuin ankara kuningas

sinä tutkit ja tuomitsit jumalattomat.

₁₁Olivatpa poissa tai paikalla,

yhtä lailla saivat jumalattomat kärsiä.

₁₂Heidän murheensa oli kaksinkertainen,

menneen muistelukin sai heidät valittamaan.

₁₃Se, millä heitä rangaistiin,

tuotti toisille pelkkää hyvää,

ja kun he kuulivat tästä, he tajusivat,

että kaiken oli saanut aikaan Herra.

₁₄Näiden tapahtumien jälkeen he olivat ihmeissään

sen miehen vuoksi, jonka kerran olivat jättäneet heitteille

ja jonka olivat pilkaten karkottaneet.

He eivät olleet janonneet sitä, mitä hurskaat janosivat.

₁₅Ymmärryksen puute eksytti jumalattomat,

ja he palvoivat järjettömiä matelijoita ja inhottavia otuksia.

Siksi sinä päätit rangaista heitä

ja lähetit laumoittain järjettömiä otuksia,

₁₆jotta he oppisivat tämän:

millä syntiä tehdään, sillä synnintekijää rangaistaan.

₁₇Sinä, joka pystyt kaikkeen

ja olet luonut maailman muodottomasta aineesta,

olisit voinut lähettää heidän kimppuunsa

laumoittain karhuja tai raivoisia leijonia

₁₈tai ennen tuntemattomia, varta vasten luomiasi olioita,

vihaa uhkuvia villipetoja,

joiden sieraimista lyövät lieskat,

joiden karjuvasta kidasta syöksyy savua

tai silmistä singahtelee kauheita kipunoita.

₁₉Ne olisivat hyökätessään raadelleet heidät –

jo hirveällä ulkomuodollaan

ne olisivat vieneet heiltä hengen.

₂₀Ilman näitä petojakin he olisivat kaatuneet

yhdellä tuulen henkäyksellä,

kun oikeutesi olisi ahdistanut heitä,

voimasi henki pyyhkäissyt heidät pois.

Mutta sinä olit säätänyt kaiken toisin,

mitan, luvun ja painon mukaan.

₂₁Suuri mahtisi on aina valmiina käyttöön –

kenestä olisi vastustamaan käsivartesi voimaa?

₂₂Kuin hiukkanen vaakakupissa

on koko maailma sinun edessäsi,

kuin maahan pudonnut aamukasteen pisara.

₂₃Mutta sinä olet kaikille armollinen,

koska kaikki on sinulle mahdollista,

sinä suljet silmäsi ihmisten synneiltä,

jotta he kääntyisivät,

₂₄sillä sinä rakastat kaikkea olevaa

etkä inhoa mitään luomaasi –

jos jotakin olisit vihannut,

et olisi luonut sitä.

₂₅Jos et jotakin olisi halunnut,

kuinka siitä olisi tullut mitään pysyvää?

Jos et jotakin olisi kutsunut elämään,

kuinka se olisi säilynyt hengissä?

₂₆Mutta sinä säästät kaikki,

koska kaikki kuuluu sinulle,

sinä, Valtias, rakastat kaikkea elävää,