Raamattu 1992 (KR92)
8

81Illallisen päätyttyä oli jo aika mennä levolle, ja sulhanen saatettiin morsiushuoneeseen. 2Silloin Tobia muisti, mitä Rafael oli sanonut. Hän meni laukulleen, otti sieltä kalan maksan ja sydämen ja asetti ne suitsukeastiaan hiillokselle. 3

8:3
Mark. 5:10
Kalasta nouseva katku pysäytti pahan hengen, ja se ryntäsi pois ja pakeni Egyptin perukoille saakka. Mutta Rafael lähti perään, otti sen siellä kiinni ja pani sen oitis jaloista kahleisiin.

4Kun toiset olivat lähteneet morsiushuoneesta ja sulkeneet oven perässään, Tobia nousi vuoteelta ja sanoi Saaralle: »Nouse, rakkaani. Meidän tulee rukoilla Herraa ja pyytää, että hän laupeudessaan pelastaisi meidät.» 5Saara nousi, ja he alkoivat rukoilla Herraa ja pyysivät häntä turvakseen. Tobia sanoi:

– Ylistetty olet sinä, isiemme Jumala,

ylistetty on sinun nimesi polvesta polveen!

Kiittäkööt sinua iäti taivaat

ja koko luomakuntasi.

6

8:6
1. Moos. 1:26,2:18
Sinä loit Aadamin

ja hänen avukseen ja tuekseen vaimon, Eevan,

ja heistä sai alkunsa ihmissuku.

Sinä sanoit: »Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään.

Tehkäämme hänelle avuksi kumppani, hänen kaltaisensa.»

7Kun nyt otan vaimokseni Saaran,

rakkaan sukulaiseni,

en tee sitä hetken himosta

vaan kunniallisin aikein.

Suo meille armosi ja laupeutesi,

anna meidän vanheta yhdessä.

8»Aamen, niin tapahtukoon», he sanoivat yhteen ääneen, 9ja sitten he kävivät makuulle.

Raguel nousi varhain ja herätti palvelijansa, ja he menivät kaivamaan hautaa. 10Hän näet ajatteli: »Varmaan tämäkin sulhanen on kuollut. Jos se tulee tietoon, meitä taas pilkataan ja panetellaan.» 11Kun he olivat saaneet haudan kaivetuksi, Raguel palasi kotiin, kutsui vaimonsa 12ja sanoi: »Lähetä joku palvelustyttö katsomaan, onko Tobia hengissä. Jos hän on kuollut, meidän täytyy heti haudata hänet, ettei kukaan saa tietää asiasta.»

13He sytyttivät lampun, avasivat morsiushuoneen oven ja käskivät palvelustytön mennä sisään. Kun tyttö meni huoneeseen, hän näki, että nuo kaksi nukkuivat vierekkäin kaikessa rauhassa. 14Hän kääntyi takaisin ja kertoi toisille, että sulhanen oli elossa eikä mitään pahaa ollut tapahtunut.

Kiitosrukous Tobian pelastumisesta

15He kiittivät taivaan Jumalaa näin:

– Ylistetty olet sinä, Jumala!

Me kiitämme sinua koko sydämestämme.

Ylistettäköön sinua ajasta aikaan!

16Minä kiitän sinua ilosta, jonka minulle soit.

Ei käynytkään niin kuin odotin,

vaan saimme tuntea suuren armosi.

17Ylistetty olet sinä,

koska armossasi pelastit nämä kaksi,

vanhempiensa ainoat lapset.

Valtias, armahda ja varjele heitä,

täytä heidän yhteinen elämänsä ilolla ja armolla.

18Raguel käski palvelijoidensa luoda haudan umpeen ennen aamunkoittoa.

Hääjuhlaa valmistellaan

19Sitten Raguel sanoi vaimolleen, että tämän tuli leipoa paljon leipiä. Itse hän kävi valitsemassa laumastaan kaksi sonnia ja neljä pässiä ja käski teurastaa ne. Pitoja ryhdyttiin valmistamaan. 20Raguel kutsui sitten Tobian luokseen ja sanoi hänelle: »Kahteen viikkoon8:20 Hääjuhla oli kaksi kertaa tavallista pitempi; vrt. 1. Moos. 29:27, Tuom. 14:12. et saa lähteä talostani. Sinun pitää olla täällä luonani, syödä ja juoda ja ilahduttaa kovia kokenutta tytärtäni. 21Kaikesta, minkä omistan, on puolet sinun; ota oma osasi ja vie se onnellisesti isäsi luokse. Toisen puolen saatte, kun minä ja vaimoni kuolemme. Ole siis turvallisin mielin, poikani. Sait minusta isän ja Ednasta äidin, ja me seisomme sinun ja vaimosi rinnalla nyt ja aina. Älä ole huolissasi.»

9

91Tobia kutsui sitten Rafaelin luokseen ja sanoi hänelle: 2»Asarja, veljeni, ota mukaasi neljä palvelijaa ja kaksi kamelia ja mene Ragesiin. Etsi siellä käsiisi Gabael, anna hänelle kuitti ja ota rahat haltuusi. Tuo sitten Gabael mukanasi hääjuhlaan. 3-4Sinähän tiedät, että isäni laskee päiviä ja on kovin huolissaan, jos viivyn yhdenkin päivän liikaa. Mutta näit myös, kuinka Raguel vannotti minua. En voi tehdä toisin kuin lupasin.»

5Niin Rafael lähti matkaan mukanaan neljä palvelijaa ja kaksi kamelia, ja kun he saapuivat Meedian Ragesiin, he menivät yöksi Gabaelin luo. Rafael antoi hänelle Tobitin kuitin ja kertoi, että Tobitin poika Tobia oli ottanut vaimon ja kutsui hänet hääjuhlaansa. Gabael kävi heti hakemassa sinetöidyt rahapussit ja tarkisti niiden määrän, ja he panivat ne kamelien selkään.

6Jo varhain aamulla Rafael ja Gabael lähtivät yhdessä matkaan ehtiäkseen häihin. Kun he tulivat Raguelin taloon, Tobia oli pitopöydän ääressä. Hän hyppäsi heti ylös ja tervehti Gabaelia, joka puhkesi itkuun ja siunasi hänet sanoen: »Sinä hyvä ja jalo mies, hyvän, jalon, oikeamielisen ja auttavaisen miehen poika! Siunatkoon taivaan Herra sinut ja vaimosi, appesi ja anoppisi. Kiitetty olkoon Jumala, joka antoi minun nähdä serkkuni Tobitin ilmetyn kuvan!»

10

Tobian vanhemmat huolestuvat

101Päivä päivän jälkeen Tobit laski, kuinka kauan hänen pojaltaan menisi perille pääsyyn ja kuinka kauan paluuseen. Aika kului loppuun, eikä poikaa kuulunut, 2ja Tobit ajatteli: »Mikä häntä siellä pidättelee? Onkohan Gabael kuollut eikä kukaan anna hänelle rahoja?»

3Huoli täytti Tobitin mielen, 4ja hänen vaimonsa Hanna sanoi: »Poikani on kuollut, ei hän enää ole elävien kirjoissa.» Hanna alkoi itkeä poikansa kohtaloa. 5»Voi minua», hän valitti. »Lapseni, silmieni valo! Miksi annoinkaan sinun lähteä!»

6»Lopeta jo, vaimo hyvä», Tobit sanoi. »Älä ole huolissasi, hän voi varmasti hyvin. Heille vain on tullut jokin mutka matkaan. Hänen kumppaninsakin on meille sukua, luotettava mies. Älä häntä murehdi, vaimo, kohta hän on täällä.» 7Mutta Hanna kivahti: »Ole hiljaa, älä yritä uskotella tuollaisia! Minun poikani on kuollut.»

Joka päivä Hanna meni jo varhain ulos ja katseli tielle, jota hänen poikansa oli lähtenyt kulkemaan. Muiden silmiin hän ei luottanut. Auringon laskiessa hän palasi sisään, ja hän itki ja valitti koko yön saamatta unta.

Tobia lähtee Raguelin luota

Lupauksensa mukaan Raguel järjesti tyttärelleen kaksiviikkoisen hääjuhlan. Pitojen päätyttyä Tobia tuli hänen luokseen ja sanoi: »Anna minun lähteä. Isä ja äiti ovat varmasti jo siinä uskossa, etteivät enää minua näe. Pyydän sinua, rakas appi: päästä minut palaamaan isäni luo. Kerroinhan jo, missä kunnossa hän lähtiessäni oli.» 8Mutta Raguel vastasi hänelle: »Jää tänne, poikani, pysy minun luonani. Minä lähetän sananviejiä isäsi Tobitin luo; he kertovat, mitä sinulle kuuluu.» 9»Ei, ei», Tobia sanoi, »anna minun lähteä täältä, anna minun mennä isäni luo!»

10Silloin Raguel myöntyi Tobian pyyntöön. Hän antoi vävylleen tämän vaimon Saaran sekä puolet kaikesta mitä omisti: palvelijoita ja palvelijattaria, nautakarjaa ja lampaita, aaseja ja kameleita, vaatteita, rahaa ja tavaroita. 11Sitten hän saatteli heidät matkaan ja sanoi lähtiäisiksi Tobialle: »Rauha kanssasi, poikani. Onnea matkallenne. Auttakoon taivaan Herra sinua ja vaimoasi Saaraa. Kunpa saisin nähdä teidän lapsenne ennen kuin kuolen.» 12Tyttärelleen Saaralle hän sanoi: »Mene appivanhempiesi luo. Tästä lähtien he ovat sinun vanhempiasi yhtä lailla kuin me, jotka annoimme sinulle elämän. Mene rauhassa, tyttäreni. Toivottavasti saan koko elämäni ajan kuulla sinusta pelkkää hyvää.» Näin hän hyvästeli nuoret matkaan.

Edna puolestaan sanoi Tobialle: »Poikani, rakas vävyni! Johdattakoon Herra sinut takaisin kotiisi. Näkisinpä sinun ja tyttäreni Saaran lapset ennen kuin kuolen. Herran edessä luovutan tyttäreni sinun huostaasi; älä aiheuta hänelle murhetta yhtenäkään elämäsi päivänä. Mene rauhassa, poikani! Tästä hetkestä lähtien minä olen sinun äitisi ja Saara on puolisosi. Kunpa meitä kaikkia seuraisi tällainen onni koko elämämme ajan.» Hän suuteli kumpaakin lähtiäisiksi ja toivotti heille hyvää matkaa.

13Näin Tobia lähti Raguelin luota, terveenä ja iloisin mielin. Hän ylisti taivaan ja maan Herraa, kaikkeuden kuningasta, koska tämä oli antanut hänen matkansa onnistua, ja sanoi: »Kunpa auttaisit minua osoittamaan heille kunnioitusta heidän elämänsä loppuun asti.»