1Illallisen päätyttyä oli jo aika mennä levolle, ja sulhanen saatettiin morsiushuoneeseen. 2Silloin Tobia muisti, mitä Rafael oli sanonut. Hän meni laukulleen, otti sieltä kalan maksan ja sydämen ja asetti ne suitsukeastiaan hiillokselle. 3Kalasta nouseva katku pysäytti pahan hengen, ja se ryntäsi pois ja pakeni Egyptin perukoille saakka. Mutta Rafael lähti perään, otti sen siellä kiinni ja pani sen oitis jaloista kahleisiin.4Kun toiset olivat lähteneet morsiushuoneesta ja sulkeneet oven perässään, Tobia nousi vuoteelta ja sanoi Saaralle: »Nouse, rakkaani. Meidän tulee rukoilla Herraa ja pyytää, että hän laupeudessaan pelastaisi meidät.» 5Saara nousi, ja he alkoivat rukoilla Herraa ja pyysivät häntä turvakseen. Tobia sanoi:
– Ylistetty olet sinä, isiemme Jumala,
ylistetty on sinun nimesi polvesta polveen!
Kiittäkööt sinua iäti taivaat
ja koko luomakuntasi.
6Sinä loit Aadamin
ja hänen avukseen ja tuekseen vaimon, Eevan,
ja heistä sai alkunsa ihmissuku.
Sinä sanoit: »Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään.
Tehkäämme hänelle avuksi kumppani, hänen kaltaisensa.»
7Kun nyt otan vaimokseni Saaran,
rakkaan sukulaiseni,
en tee sitä hetken himosta
vaan kunniallisin aikein.
Suo meille armosi ja laupeutesi,
anna meidän vanheta yhdessä.
8»Aamen, niin tapahtukoon», he sanoivat yhteen ääneen, 9ja sitten he kävivät makuulle.
Raguel nousi varhain ja herätti palvelijansa, ja he menivät kaivamaan hautaa. 10Hän näet ajatteli: »Varmaan tämäkin sulhanen on kuollut. Jos se tulee tietoon, meitä taas pilkataan ja panetellaan.» 11Kun he olivat saaneet haudan kaivetuksi, Raguel palasi kotiin, kutsui vaimonsa 12ja sanoi: »Lähetä joku palvelustyttö katsomaan, onko Tobia hengissä. Jos hän on kuollut, meidän täytyy heti haudata hänet, ettei kukaan saa tietää asiasta.»
13He sytyttivät lampun, avasivat morsiushuoneen oven ja käskivät palvelustytön mennä sisään. Kun tyttö meni huoneeseen, hän näki, että nuo kaksi nukkuivat vierekkäin kaikessa rauhassa. 14Hän kääntyi takaisin ja kertoi toisille, että sulhanen oli elossa eikä mitään pahaa ollut tapahtunut.
Kiitosrukous Tobian pelastumisesta
15He kiittivät taivaan Jumalaa näin:
– Ylistetty olet sinä, Jumala!
Me kiitämme sinua koko sydämestämme.
Ylistettäköön sinua ajasta aikaan!
16Minä kiitän sinua ilosta, jonka minulle soit.
Ei käynytkään niin kuin odotin,
vaan saimme tuntea suuren armosi.
17Ylistetty olet sinä,
koska armossasi pelastit nämä kaksi,
vanhempiensa ainoat lapset.
Valtias, armahda ja varjele heitä,
täytä heidän yhteinen elämänsä ilolla ja armolla.
18Raguel käski palvelijoidensa luoda haudan umpeen ennen aamunkoittoa.
Hääjuhlaa valmistellaan
19Sitten Raguel sanoi vaimolleen, että tämän tuli leipoa paljon leipiä. Itse hän kävi valitsemassa laumastaan kaksi sonnia ja neljä pässiä ja käski teurastaa ne. Pitoja ryhdyttiin valmistamaan. 20Raguel kutsui sitten Tobian luokseen ja sanoi hänelle: »Kahteen viikkoon et saa lähteä talostani. Sinun pitää olla täällä luonani, syödä ja juoda ja ilahduttaa kovia kokenutta tytärtäni. 21Kaikesta, minkä omistan, on puolet sinun; ota oma osasi ja vie se onnellisesti isäsi luokse. Toisen puolen saatte, kun minä ja vaimoni kuolemme. Ole siis turvallisin mielin, poikani. Sait minusta isän ja Ednasta äidin, ja me seisomme sinun ja vaimosi rinnalla nyt ja aina. Älä ole huolissasi.»
Rafael käy hakemassa rahat
