Tobit (apokr.) 10

₁Päivä päivän jälkeen Tobit laski, kuinka kauan hänen pojaltaan menisi perille pääsyyn ja kuinka kauan paluuseen. Aika kului loppuun, eikä poikaa kuulunut, ₂ja Tobit ajatteli: »Mikä häntä siellä pidättelee? Onkohan Gabael kuollut eikä kukaan anna hänelle rahoja?»

₃Huoli täytti Tobitin mielen, ₄ja hänen vaimonsa Hanna sanoi: »Poikani on kuollut, ei hän enää ole elävien kirjoissa.» Hanna alkoi itkeä poikansa kohtaloa. ₅»Voi minua», hän valitti. »Lapseni, silmieni valo! Miksi annoinkaan sinun lähteä!»

₆»Lopeta jo, vaimo hyvä», Tobit sanoi. »Älä ole huolissasi, hän voi varmasti hyvin. Heille vain on tullut jokin mutka matkaan. Hänen kumppaninsakin on meille sukua, luotettava mies. Älä häntä murehdi, vaimo, kohta hän on täällä.» ₇Mutta Hanna kivahti: »Ole hiljaa, älä yritä uskotella tuollaisia! Minun poikani on kuollut.»

Joka päivä Hanna meni jo varhain ulos ja katseli tielle, jota hänen poikansa oli lähtenyt kulkemaan. Muiden silmiin hän ei luottanut. Auringon laskiessa hän palasi sisään, ja hän itki ja valitti koko yön saamatta unta.

Lupauksensa mukaan Raguel järjesti tyttärelleen kaksiviikkoisen hääjuhlan. Pitojen päätyttyä Tobia tuli hänen luokseen ja sanoi: »Anna minun lähteä. Isä ja äiti ovat varmasti jo siinä uskossa, etteivät enää minua näe. Pyydän sinua, rakas appi: päästä minut palaamaan isäni luo. Kerroinhan jo, missä kunnossa hän lähtiessäni oli.» ₈Mutta Raguel vastasi hänelle: »Jää tänne, poikani, pysy minun luonani. Minä lähetän sananviejiä isäsi Tobitin luo; he kertovat, mitä sinulle kuuluu.» ₉»Ei, ei», Tobia sanoi, »anna minun lähteä täältä, anna minun mennä isäni luo!»

₁₀Silloin Raguel myöntyi Tobian pyyntöön. Hän antoi vävylleen tämän vaimon Saaran sekä puolet kaikesta mitä omisti: palvelijoita ja palvelijattaria, nautakarjaa ja lampaita, aaseja ja kameleita, vaatteita, rahaa ja tavaroita. ₁₁Sitten hän saatteli heidät matkaan ja sanoi lähtiäisiksi Tobialle: »Rauha kanssasi, poikani. Onnea matkallenne. Auttakoon taivaan Herra sinua ja vaimoasi Saaraa. Kunpa saisin nähdä teidän lapsenne ennen kuin kuolen.» ₁₂Tyttärelleen Saaralle hän sanoi: »Mene appivanhempiesi luo. Tästä lähtien he ovat sinun vanhempiasi yhtä lailla kuin me, jotka annoimme sinulle elämän. Mene rauhassa, tyttäreni. Toivottavasti saan koko elämäni ajan kuulla sinusta pelkkää hyvää.» Näin hän hyvästeli nuoret matkaan.

Edna puolestaan sanoi Tobialle: »Poikani, rakas vävyni! Johdattakoon Herra sinut takaisin kotiisi. Näkisinpä sinun ja tyttäreni Saaran lapset ennen kuin kuolen. Herran edessä luovutan tyttäreni sinun huostaasi; älä aiheuta hänelle murhetta yhtenäkään elämäsi päivänä. Mene rauhassa, poikani! Tästä hetkestä lähtien minä olen sinun äitisi ja Saara on puolisosi. Kunpa meitä kaikkia seuraisi tällainen onni koko elämämme ajan.» Hän suuteli kumpaakin lähtiäisiksi ja toivotti heille hyvää matkaa.

₁₃Näin Tobia lähti Raguelin luota, terveenä ja iloisin mielin. Hän ylisti taivaan ja maan Herraa, kaikkeuden kuningasta, koska tämä oli antanut hänen matkansa onnistua, ja sanoi: »Kunpa auttaisit minua osoittamaan heille kunnioitusta heidän elämänsä loppuun asti.»