Tobia palaa ja parantaa isänsä silmät
1Kun he lähestyivät Kaserinia, josta on lyhyt matka Niniveen, 2Rafael sanoi Tobialle: »Sinähän tiedät, kuinka isäsi laita oli, kun lähdimme. 3Meidän on syytä mennä edeltä, jotta ehtisimme myös panna talon kuntoon sillä aikaa kun vaimosi ja kaikki muut ovat vielä matkalla.» 4Kun he sitten kulkivat kahdestaan, Rafael kehotti Tobiaa ottamaan kalan sapen valmiiksi esille. Koira lähti heidän mukaansa.
5Hanna istui ulkona ja katseli tielle, jota hänen poikansa oli lähtenyt kulkemaan. 6Kun Tobia tuli näkyviin, Hanna huusi pojan isälle: »Tuolla poikasi tulee, ja se mies, joka lähti mukaan, on hänen kanssaan!» 7Ennen kuin Tobia ehätti isänsä luo, Rafael sanoi hänelle: »Isäsi silmät aukenevat, minä tiedän sen. 8Kun sivelet niihin kalan sappea, se kutistaa valkoiset täplät ja kuorii ne pois, ja isäsi saa näkönsä takaisin ja näkee taas päivänvalon.»
9Hanna juoksi heitä vastaan, heittäytyi poikansa kaulaan ja sanoi: »Nyt olen nähnyt sinut, poikani! Nyt voin rauhassa kuolla.» Hän purskahti itkuun.
10Myös Tobit nousi vuoteeltaan ja kompuroi ulos ovesta. Tobia meni hänen luokseen 11kalan sappi kädessään, veti hänet lähelleen, puhalsi hänen silmiinsä ja sanoi: »Rohkeutta, isä!» Sitten hän pani lääkettä Tobitin silmiin. Kun se alkoi kirvellä, 12-13Tobit hankasi silmiään kaksin käsin, ja täplät irtosivat ja putosivat pois silmänurkista. Tobit syleili poikaansa, 14itki ja sanoi: »Minä näen sinut, poikani, silmieni valo!» Sitten hän sanoi:
– Kiitetty olkoon Jumala,
kiitetty hänen suuri nimensä,
kiitettyjä olkoot kaikki hänen pyhät enkelinsä!
Olkoon hänen suuri nimensä meidän yllämme,
olkoot kaikki enkelit iäti kiitettyjä!
15Hän on kurittanut minua,
mutta nyt näen poikani Tobian.
Tobit palasi sisälle taloon ja ylisti Jumalaa riemuissaan suureen ääneen. Tobia kertoi sitten isälleen, kuinka hyvin hänen matkansa oli mennyt: hän oli saanut haettua rahat ja ottanut Raguelin tyttären Saaran vaimokseen. »Hän on tulossa tänne», Tobia sanoi, »hän on jo melkein Niniven portilla.»
Tobit ottaa Saaran vastaan
16Iloissaan ja Jumalaa kiittäen Tobit lähti kaupunginportille miniäänsä vastaan. Niniveläiset hämmästyivät, kun näkivät hänen kulkevan kadulla täysissä voimissaan, kenenkään taluttamatta. 17Kaikille Tobit kuulutti, miten Jumala oli armahtanut häntä ja avannut hänen silmänsä. Poikansa vaimon Saaran tavatessaan hän siunasi tämän ja sanoi hänelle: »Tervetuloa, tyttäreni. Kiitetty olkoon Jumala, joka toi sinut luoksemme, siunattu olkoon sinun isäsi, siunattu minun poikani Tobia ja sinä itse, tyttäreni. Tervetuloa kotiisi! Minä toivotan sinulle iloa ja siunausta. Käy sisään, tyttäreni.»
Tuo päivä oli kaikille Niniven juutalaisille ilon päivä. 18Tobitin veljenpojat Ahikar ja Nabad tulivat ottamaan osaa yhteiseen iloon.
