Nahum 3

₁Voi kaupunkia,

veritekojen tahraamaa,

täynnä pelkkää petosta,

ryöstösaalista,

sammumatonta raatelun kiihkoa!

₂Ruoskat läiskyvät,

pyörät ryskyvät,

hevoset kiitävät,

vaunut hyppivät.

₃Ratsut karkaavat pystyyn,

miekat välkkyvät,

keihäät salamoivat.

Kaikkialla kaatuneita,

kasoittain kuolleita,

ruumiita loputtomiin,

niihin kompastellaan.

₄Kaikki tämä porton hillittömän haureuden tähden.

Suloinen ja kaunis hän oli, ovela velho,

joka haureudessaan teki kansat orjikseen,

velhoudellaan kietoi sukukunnat valtaansa.

₅– Katso, minä käyn sinun kimppuusi,

sanoo Herra Sebaot.

Minä nostan hameesi liepeet kasvojesi yli

ja paljastan kansoille alastomuutesi,

valtakunnille häpeäsi.

₆Lokaa minä viskaan päällesi,

häpäisen sinut,

sinusta tulee varoittava esimerkki.

₇Kaikki, jotka sinut näkevät,

kääntyvät pois ja sanovat:

»Ninive on hävitetty,

mutta kukapa sitä surkuttelisi!»

Mistä minäkään löydän sinulle lohduttajia?

₈Oletko sinä muka parempi kuin Theba,

joka sijaitsi Niilin rannalla

vesien ympäröimänä?

Virta oli sen varustuksena,

vesi sen muurina.

₉Nubia ja Egypti antoivat kaupungille

sen suunnattoman mahdin.

Put ja Libya olivat sen tukena.

₁₀Mutta sekin vietiin pois,

sekin joutui vankeuteen.

Sen lapset lyötiin murskaksi

katujen kulmissa.

Sen ylhäisistä heitettiin arpaa,

sen päämiehet pantiin kahleisiin.

₁₁Myös sinä juot vihan maljan,

juovut ja järkesi sumenee.

Myös sinä etsit turvapaikkaa,

kun vihollisesi uhkaavat.

₁₂Linnoituksesi ovat kuin viikunapuut,

joissa varhaisviikunat kypsyvät.

Jos puuta ravistetaan, hedelmät putoavat

sen suuhun, joka tahtoo syödä.

₁₃Katso: sotaväkesi on kuin lauma naisia.

Maasi portit ovat selkoselällään,

avoinna vihollisillesi,

tuli on tuhonnut salpasi.

₁₄Ammenna itsellesi vettä piirityksen varalta,

vahvista linnoituksiasi.

Astu alas liejuun, polje savea,

tartu tiilimuottiin.

₁₅Silti tuli ahmii sinut

ja miekka hävittää.

Vaikka lisääntyisit kuin heinäsirkat,

vaikka tulisit lukuisaksi kuin sirkkaparvet,

miekka nielee sinut

ahnehtien kuin heinäsirkan toukat.

₁₆Vaikka kauppiaitasi olisi enemmän

kuin tähtiä taivaalla,

he katoavat hetkessä

niin kuin äsken kuoriutuneet heinäsirkat,

jotka äkkiä ovat lentäneet tiehensä.

₁₇Sinun virkamiehesi ovat kuin heinäsirkat,

sinun kirjurisi kuin sirkkaparvi,

joka asettuu muurille

kylmänä päivänä.

Auringon noustessa parvi häviää,

eikä kukaan tiedä, missä sirkat ovat.

₁₈Sinun paimenesi ovat vaipuneet uneen,

sinä Assyrian kuningas,

ylhäisesi nukkuvat.

Kansasi on hajallaan vuorilla,

kukaan ei kokoa sitä.

₁₉Tuhosi on peruuttamaton,

vammasi parantumaton.

Kun kansat kuulevat,

kuinka sinun on käynyt,

kaikki lyövät ilosta käsiään yhteen.

Ketä ei olisi kohdannut

sinun ainainen pahuutesi?