Job 29

₂– Kunpa kaikki taas olisi niin kuin ennen,

kun Jumala vielä piti minusta huolen!

₃Silloin hän antoi lamppunsa loistaa minulle

ja minä sain kulkea pimeyden lävitse hänen valossaan.

₄Kunpa palaisi kukoistukseni aika,

jolloin Jumala suojeli majaani

₅ja Kaikkivaltias viipyi minun luonani,

aika, jolloin oma väkeni vielä oli ympärilläni!

₆Noina päivinä minä kahlasin kermassa

ja kallio tihkui minulle noroina oliivien öljyä.

₇Kun menin kaupunginportille kokoukseen

ja asetuin paikalleni aukion äärelle,

₈nuoret miehet väistyivät syrjään

ja vanhukset nousivat seisomaan.

₉Kaupungin johtomiehet vaikenivat kesken puheen

ja panivat käden suunsa eteen.

₁₀Ruhtinaatkin hiljenivät,

kuin kieli olisi jäänyt kitalakeen kiinni.

₁₁Ken sanani kuuli, ylisti onneani,

ken minut näki, vahvisti todeksi kaiken tämän:

₁₂Minä pelastin köyhän, joka pyysi apua,

ja orvon, jota kukaan ei auttanut.

₁₃Epätoivoon vaipuneet siunasivat minua,

lesken sydämessä minä herätin ilon.

₁₄Minä pukeuduin vanhurskauteen,

oikeudentunto oli viittani ja päähineeni.

₁₅Olin sokealle silmä,

rammalle sauva.

₁₆Köyhille minä olin isä

ja tuntematonta autoin saamaan oikeutta.

₁₇Minä murskasin pahantekijän leuan

ja tempasin saaliin hänen hampaistaan.

₁₈Minä ajattelin: »Olen kuin tarun lintu.

Vaikka se tuhoutuu pesänsä kanssa,

sen päivät vain lisääntyvät.

₁₉Minun juureni ovat vedelle avoimet,

yön kaste viipyy minun oksillani.

₂₀Minun kunniani säilyy alati kirkkaana,

jousi ei kädestäni herpoa,

nuoli seuraa toista taukoamatta.»

₂₁Minun sanaani odotettiin, sitä kuunneltiin.

Kun annoin neuvoja, muut olivat hiljaa.

₂₂Kun minä olin puhunut, kukaan ei enää sanonut mitään,

minun sanani pisaroivat heidän ylleen.

₂₃He odottivat niitä kuin sadetta,

ahmivat niitä kuin kevätsateen vihmaa.

₂₄Kun he menettivät toivonsa, minä hymyilin heille,

ja minun valoisat kasvoni rohkaisivat heitä.

₂₅Minä valitsin heille tien,

olin heidän johtajansa,

minä olin heidän keskellään

kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä.

Niin kuin hän lohduttaa surevia,

niin minä lohdutin heitä.