Job 28

₁Hopealla on lähteensä,

kullalla huuhdontapaikkansa.

₂Rauta otetaan maan kamarasta,

kupari sulatetaan esiin kivestä.

₃Ihminen lannistaa pimeyden,

hän tutkii kaiken pohjia myöten,

tutkii kallion pimeät uumenet.

₄Kaukana asutuilta seuduilta hän louhii kaivoskuilun.

Missä ei ihmisaskel kulje,

siellä miehet ahkeroivat

köyden varassa riippuen.

₅Maasta kasvaa leipä,

maan uumenissa myllertää voima kuin tuli.

₆Kallioissa on lasuurikiveä,

maan hiekassa kultaa.

₇On tie, jota ei korppikotka näe

eikä haarahaukan silmä erota.

₈Sitä eivät astele vuorten pedot

eivätkä leijonat kulje sitä pitkin.

₉Ihminen käy käsiksi kovaan kallioon

ja kääntää nurin vuoret, perustuksia myöten,

₁₀hän louhii tunneleita kallioon,

ja niin tulevat maan aarteet ihmissilmien iloksi.

₁₁Virtojen lähteetkin ihminen patoaa,

tuo päivänvaloon sen, mitä ei silmä ole nähnyt.

₁₂Mutta viisaus – missä se on?

Missä asuu ymmärrys?

₁₃Ihminen ei löydä tietä sen luokse,

tästä maailmasta sitä ei voi löytää.

₁₄Syvyydet sanovat: »Ei viisaus ole täällä»,

ja meri sanoo: »Ei liioin täällä minun luonani.»

₁₅Puhtaalla kullallakaan sitä ei voi ostaa,

hopeaa ei punnita sen hinnaksi.

₁₆Sitä ei voi ostaa Ofirin kullalla,

ei kalliilla onykskivillä eikä safiireilla,

₁₇ei kulta, ei kirkkain lasi vedä sille vertaa,

kalleimpiinkaan kultamaljoihin

sitä ei voi vaihtaa.

₁₈Koralleista tai kristalleista on turha puhuakaan.

Pussillinen viisautta on enemmän kuin kaikki helmet.

₁₉Nubian topaasit eivät vedä viisaudelle vertaa,

puhtain kulta ei riitä sen maksuksi.

₂₀Mistä viisaus on lähtöisin?

Missä asuu ymmärrys?

₂₁Se on kätkössä, kukaan ei voi sitä nähdä,

se on piilossa taivaan linnuiltakin.

₂₂Kuolema sanoo, tuonela sanoo:

»Vain huhu siitä on kulkenut korviimme.»

₂₃Jumala yksin tuntee tien viisauden luo.

Hän yksin tietää, missä se asuu.

₂₄Hän näkee maan ääriin saakka,

hän näkee kaiken, mikä on taivaan alla.

₂₅Kun hän antoi tuulelle voiman,

kun hän osoitti vesille rajat,

₂₆kun hän sääti määräajat sateelle

ja avasi ukkosen jylinälle tien,

₂₇silloin hän näki viisauden, punnitsi sen,

otti sen palvelukseensa, piti sen kanssa neuvoa.

₂₈Ihmiselle hän sanoi:

»Viisautta on Herran pelko,

ymmärrystä se, että karttaa pahaa.»