Job 23

₂– Tänäkin päivänä ajatukseni nousevat kapinaan.

Murehtiminen vie minulta voimat.

₃Kunpa tietäisin, mistä hänet voin löytää

ja miten pääsen sinne, missä hän asuu!

₄Minä esittäisin hänelle asiani

ja toisin julki kaikki todisteeni.

₅Niin saisin kuulla, mitä hän minulle vastaa,

ja saisin tietää, mitä hän tahtoo minulle sanoa.

₆Käräjöisikö hän kanssani valtiaan voimalla?

Ei, hän kuuntelisi minua.

₇Hänen vastapuolenaan seisoisi nuhteeton mies,

ja tuomarini vapauttaisi minut syytteestä lopullisesti.

₈Jos minä menen itään, ei hän ole siellä,

jos länteen – ei merkkiäkään hänestä!

₉Jos menen pohjoiseen, en saa häntä silmiini,

jos etelään – en näe häntä!

₁₀Hän tietää kyllä, millainen on ollut minun vaellukseni.

Koetelkoon minua niin kuin tulessa kultaa – minä kestän.

₁₁Hänen jalanjälkiinsä olen sovittanut askeleni,

hänen tietään olen seurannut. En ole siltä poikennut.

₁₂Hänen sanansa käskyjä minä tottelen,

minä pidän ne aina silmieni edessä.

₁₃Kun Jumala jotakin päättää, kuka voisi sen muuttaa?

Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.

₁₄Hän panee toimeen sen minkä on minulle määrännyt,

eikä sitä ole vähän.

₁₅Siksi minä pelästyn, kun hänet näen,

kun ajattelenkin häntä, minä vapisen kauhusta.

₁₆Jumala on lannistanut rohkeuteni,

minä kauhistun Kaikkivaltiasta.

₁₇Mutta pimeyskään ei saa minua vaikenemaan,

ei, vaikka se peittää edestäni kaiken.