Job 22

₂– Voiko ihminen olla hyödyksi Jumalalle?

Ei. Vain itseään viisainkin ihminen voi hyödyttää.

₃Onko siitä jotakin etua Kaikkivaltiaalle,

että sinä elät oikein?

Onko hänelle hyötyä siitä,

että sinä vaellat nuhteettomasti?

₄Jumalanpelkosi vuoksiko hän sitten sinua kurittaa,

senkö tähden hän kävisi oikeutta kanssasi?

₅Eikö sinun pahuutesi ole suuri?

Eivätkö sinun syntisi ole loppumattomat?

₆Olet aiheetta ottanut veljeltäsi pantin,

riistänyt häneltä hänen ainoan vaatteensa.

₇Uupuneelle et ole antanut vettä,

nälkäiselle et ole ojentanut leipäpalaa.

₈Katsot, että maa kuuluu sille, jonka on valta,

vain hänen suosikkinsa saavat sitä asua.

₉Lesket saivat lähteä luotasi tyhjin käsin,

orpojen kädet sinä sysäsit syrjään.

₁₀Ihmekö siis, että sinun ympärillesi on viritetty ansoja,

että yhtäkkiä joudut kauhun valtaan.

₁₁Päivä pimenee, et voi nähdä mitään,

ja vedet vyöryvät sinun ylitsesi.

₁₂Eikö Jumala ole korkea kuin taivas?

Katso taivaanlakea ja tähtiä. Katso taivaan korkeutta.

₁₃Silti sinä sanot: »Mitä Jumala voisi tietää!

Voisiko hän tuomita pilvien lävitse?

₁₄Pilvethän peittävät hänet, ei hän tänne näe,

hän kulkee tietään kaukana taivaan äärillä.»

₁₅Etkö sinä vaella niitä polkuja,

joita väärintekijät aina ovat vaeltaneet?

₁₆Heidät on temmattu pois ennen aikojaan,

niin kuin talo, jonka perustukset virta on syönyt.

₁₇He sanoivat Jumalalle: »Jätä meidät rauhaan!

Mitäpä Kaikkivaltias voisi meille tehdä?»

₁₈Kuitenkin juuri hänen ansiostaan

heidän talonsa olivat täynnä kaikkea hyvää.

Väärämielisten suunnitelmat ovat vastoin Jumalan tahtoa.

₁₉Oikeamieliset näkevät heidän tuhonsa ja iloitsevat,

se, joka itse on nuhteeton, voi nyt heitä pilkata:

₂₀»Kas niin, heidän rikkautensa on mennyttä,

ja mitä jää jäljelle, sen nielee tuli.»

₂₁Tee sovinto Jumalan kanssa, Job,

elä hänen tahtonsa mukaan,

niin saat jälleen onnen.

₂₂Kun hän sinua opettaa, kuule häntä,

talleta sydämeesi hänen sanansa.

₂₃Jos palaat Kaikkivaltiaan luo, hän nostaa sinut jälleen.

Jos karkotat vääryyden talostasi,

₂₄jos puhdas kulta on sinulle pelkkää tomua

ja Ofirin kulta vain puron kiviä

₂₅– onhan Kaikkivaltias sinun aarteesi,

kaikkea kultaa ja hopeaa arvokkaampi –

₂₆silloin Kaikkivaltias antaa osaksesi ilon,

saat kohottaa kasvosi Jumalaa kohden.

₂₇Sinä rukoilet häntä, ja hän kuulee sinua,

ja sinä saat uhrata hänelle

sen minkä olet luvannut.

₂₈Mihin tahansa ryhdytkin, se onnistuu,

valo loistaa sinun teilläsi.

₂₉Sen, joka kerskuu, hän painaa maahan,

mutta nöyrän hän nostaa.

₃₀Syyllisenkin Jumala voi pelastaa.

Jos sinulla on puhtaat kädet, saat varmasti avun.