Job 24

₁Minkä tähden vain Kaikkivaltias tietää tilinteon hetket,

miksi ne ovat salaisuus niille, jotka tuntevat hänet?

₂Jumalattomat siirtävät rajakiviä,

ryöstävät karjaa, laiduntavat sitä kuin omaansa.

₃He vievät mukanaan orvon ainoan aasin

ja ottavat pantiksi lesken härän.

₄He sysäävät tieltään köyhät ja heikot.

Kaikki vähäväkiset pakoilevat heitä.

₅Kuin autiomaan villiaasit

maan köyhät kulkevat arolla.

He etsivät syötävää,

ruokaa lapsilleen.

₆He kokoavat tähteitä pelloilta,

keräävät jumalattoman viinitarhasta

jäljelle jääneitä rypäleitä.

₇He yöpyvät alasti, ilman vaatetta,

ei heillä ole peitettä kylmää vastaan.

₈He kastuvat, kun vuorilta tulee sade,

suojattomina he painautuvat kalliota vasten.

₉Orpo riistetään äitinsä rinnoilta,

köyhältä otetaan lapsi velan pantiksi.

₁₀He kulkevat alasti, ilman vaatetta,

nälkäisinä he kantavat isäntien tähkäkuormia,

₁₁toisten tarhoissa he puristavat oliiveista öljyä,

janon piinaamina he polkevat viinikuurnan rypäleitä.

₁₂Kaupungissa miehet valittavat,

haavoittuneet huutavat apua,

mutta Jumala ei rukousta kuule.

₁₃Pimeyden miehet kapinoivat valoa vastaan.

He eivät tunne valon teitä,

valon polkuja he eivät kulje.

₁₄Murhamies nousee ennen aamun valkenemista

ja surmaa köyhän poloisen.

Yön pimeydessä hän liikkuu kuin varas.

₁₅Avionrikkoja odottaa illan hämärää,

ajattelee: »Ei kukaan minua näe»,

mutta peittää vielä viitalla kasvonsa.

₁₆Murtovaras tunkeutuu taloon yön pimeinä hetkinä,

päivän hän pysyttelee tarkoin näkymättömissä.

Valoa hän ei voi sietää.

₁₇Heille kaikille yön tulo on kuin aamun koitto.

Pimeyden kauhut eivät heitä pelota.

₁₈Jumalaton on kuin lastu, jonka virta vie.

Hänen peltoaan kohtaa kirous,

enää ei kukaan mene hänen viinitarhaansa.

₁₉Helteessä halkeillut maa nielee kevään vedet,

tuonela sen, joka on tehnyt syntiä.

₂₀Hänen oma äitinsä unohtaa hänet.

Madot syövät hänet olemattomiin.

Kukaan ei enää häntä muista.

Kuin puu, niin vääryys murtuu.

₂₁Hän kohteli pahoin lapsetonta, turvatonta naista,

leskeä hän ei auttanut!

₂₂Voimassaan Jumala tempaa pois mahtavatkin miehet.

Kun hän nousee, ei kukaan ole turvassa.

₂₃Hän suojelee heitä,

antaa heidän uskoa, että he ovat turvassa,

mutta hänen katseensa seuraa heidän askeliaan.

₂₄Hetkeksi he nousevat korkealle,

sitten heitä ei enää ole.

He kyyristyvät, mutta pois heidät temmataan

niin kuin kaikki temmataan.

Kuin tähkäpäät heidät leikataan pois.

₂₅Totisesti, näin on asia.

Kuka osoittaa minut valehtelijaksi

ja sanani vääriksi?