Pellavavyö ja viiniruukut
1Herra sanoi minulle: »Mene ostamaan itsellesi pellavavyö ja sido se vyötäisillesi. Varo kastelemasta sitä!» 2Minä ostin vyön ja sidoin sen vyötäisilleni, kuten Herra oli käskenyt.
3Taas tuli minulle Herran sana: 4»Ota mukaasi vyö, jonka olet ostanut ja jota pidät vyötäisilläsi, ja mene Eufratvirralle. Kätke vyö siellä kallionkoloon.» 5Minä menin Eufratvirran rannalle ja kätkin vyön sinne, niin kuin Herra oli käskenyt.
6Pitkän ajan kuluttua Herra sanoi minulle: »Lähde nyt hakemaan takaisin vyö, jonka minä käskin sinun kätkeä Eufratin rantaan.» 7Niin minä menin Eufratille ja kaivoin vyön esiin paikasta, johon olin sen kätkenyt. Mutta vyö oli mennyt pilalle, siitä ei ollut enää mihinkään.
8Silloin minulle tuli tämä Herran sana:
9»Näin sanoo Herra: Samalla tavalla minä teen lopun Juudan ja Jerusalemin korskeudesta. 10Tämä paha kansa ei halua kuulla minun sanojani. Sen sydän on paatunut, se seuraa vieraita jumalia, palvelee ja rukoilee niitä. Siksi sille käy samoin kuin tälle vyölle, joka ei kelpaa enää mihinkään. 11Niin kuin mies sitoo vyön vyötäisilleen, niin olen minä sitonut itseeni koko Israelin heimon ja Juudan heimon, sanoo Herra. Niiden piti olla minun kansani ja tuoda minulle kunniaa, ylistystä ja mainetta, mutta ne eivät totelleet minua.
12»Puhu heille nämä sanat: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: viiniruukut ovat sitä varten, että ne täytetään viinillä. Jos sinulle sanotaan: ’Emmekö itsekin tiedä aivan hyvin, että viiniruukut täytetään viinillä?’, 13niin vastaa: Näin sanoo Herra: Minä täytän viinillä kaikki tässä maassa asuvat, minä juotan juovuksiin niin Daavidin istuimella istuvat kuninkaat kuin papit ja profeetatkin ja kaikki Jerusalemin asukkaat. 14Minä lyön heidät murskaksi toinen toistaan vasten, myös isät ja pojat toinen toistaan vasten, sanoo Herra. Minä en säästä heitä. Armotta ja säälimättä minä teen heistä kaikista lopun.»
Pakkosiirtolaisuus ja hävitys uhkaa Juudaa
15– Kuunnelkaa tarkasti, herkistäkää korvanne,
nujertakaa ylpeytenne –
Herra puhuu!
16Antakaa Herralle, Jumalallenne, kunnia,
ennen kuin tulee pimeä
ja te kompastutte hämärillä vuorilla.
Silloin te odotatte valoa,
mutta hän muuttaa sen pimeydeksi,
synkäksi yöksi.
17Jos ette ota vastaan tätä varoitusta,
minä itken teidän ylpeyttänne.
Salassa minä itken ja valitan,
kyyneleeni valuvat virtanaan,
kun Herran kansa viedään vankeuteen.
18– Sano kuninkaalle ja kuninkaan äidille:
Astukaa alas valtaistuimelta ja nöyrtykää,
sillä loistava kruunu on pudonnut päästänne!
19Etelän kaupungit on menetetty,
niihin ei ole pääsyä.
Koko Juuda viedään pakkosiirtolaisuuteen,
koko kansa joutuu vankeuteen.
20– Jerusalem, katso mitä tapahtuu!
Vihollinen ryntää pohjoisesta!
Miten käy kansasi,
joka on uskottu sinun haltuusi
kuin uhkea lammaslauma?
21Mitä sanot,
kun Herra panee käskijöiksesi ne,
joita olit tottunut pitämään ystävinä?
Eikö tuska silloin polta sinua
niin kuin synnyttävää naista?
22Silloin sinä kysyt mielessäsi:
»Miksi minulle on näin käynyt?»
Etkö ymmärrä, että monien syntiesi tähden
sinun helmasi on nostettu ylös
ja sinut on raiskattu!
23– Voiko nubialainen muuttaa ihonsa väriä
tai pantteri täpliään?
Yhtä mahdotonta on teidän tehdä hyvää,
niin syvälle pahaan te olette juurtuneet!
24Niin kuin autiomaan tuuli
lennättää puimapaikalta akanat,
niin minä hajotan teidät.
25Näin sinulle tulee käymään, Jerusalem!
Tämä on se osa,
jonka minä olen sinulle määrännyt, sanoo Herra,
koska olet unohtanut minut
ja luottanut valheeseen.
26Minä itse nostan helmasi sinun pääsi yli,
niin että kaikki saavat nähdä alastomuutesi.
27Minä olen nähnyt sinun aviorikoksesi,
kiihkeän kiimasi, irstaan haureutesi!
Olen nähnyt inhottavat jumalankuvasi
kukkuloilla, peltojen liepeillä.
Voi sinua, Jerusalem,
kun et puhdistu!
Kuinka kauan tätä vielä jatkuu?