1– Herra, sinä olet oikeudenmukainen,
kuinka minä voisin syyttää sinua mistään?
Silti kysyn:
Onko oikein, että jumalattomat menestyvät,
että kaikki luopiot saavat elää rauhassa?
2Sinä olet heidät istuttanut,
he ovat juurtuneet,
he kasvavat ja kantavat hedelmää.
Suullaan he puhuvat sinusta,
mutta heidän sydämensä on sinusta kaukana.
3Herra, sinä näet ja tunnet minut,
sinä tutkit sydämeni,
sinä tiedät, olenko sinulle uskollinen.
Erottele heidät laumasta kuin teuraslampaat,
määrää heidät tuhon päivää varten.
4Kuinka kauan täytyy maan riutua,
laidunten ruohon kuivettua?
Villieläimet ja linnutkin katoavat
ihmisten pahuuden tähden.
Mutta he sanovat:
»Kuka sen voi tietää, miten meille käy!»
5– Jos sinä läkähdyt jo jalkamiesten matkassa,
kuinka voisit juosta kilpaa hevosten kanssa?
Vaikka tunnetkin olosi turvalliseksi asutuilla seuduilla,
kuinka selviät Jordanin tiheiköissä?
6Jopa veljesi, oman sukusi jäsenet,
pettävät sinua.
Hekin vehkeilevät selkäsi takana,
huutavat täyttä kurkkua sinua vastaan.
Kun he puhuvat sinulle ystävällisesti,
älä usko heitä.
Herra on hylännyt oman kansansa
7– Minä olen hylännyt Israelin,
en välitä enää kansastani.
Olen antanut rakkaani
vihollisten käsiin!
8Niin kuin leijona karjuu tiheikössä,
niin ärjyi minulle oma kansani.
Siksi minä siihen vihastuin.
9Eikö maani ole kuin hyeenan luola,
jonka ympärillä haaskalinnut parveilevat?
»Kootkaa tänne kaikki villieläimet!
Tuokaa ne aterialle!»
10Paimenten laumat ovat tuhonneet viinitarhani,
tallanneet peltoni.
Minun ihanan maani
he ovat tehneet autiomaaksi.
11Hävitettynä se suree minun edessäni,
se on lohduttoman autio.
Koko maa on tyhjä,
kukaan ei siitä välitä.
12Autiomaan paljaiden kukkuloiden yli
tulivat tuhoojat.
Herran miekka hävittää maan
laidasta laitaan
eikä säästä ketään.
13Asukkaat kylvivät vehnää
mutta leikkasivat ohdakkeita.
He näkivät vaivaa näännyksiin asti,
mutta siitä ei ollut hyötyä.
Pettyneitä he ovat satoon,
Herran hehkuva viha on hävittänyt kaiken!
Naapurikansat pelastuvat, jos palvelevat Herraa
14Näin sanoo Herra:
»Totisesti, minä tempaan kaikki kelvottomat naapurikansat pois maastaan! Ne ovat kajonneet siihen maahan, jonka minä olen antanut kansalleni Israelille pysyväksi perinnöksi. Myös Juudan heimon minä tempaan maastaan. 15Mutta sen jälkeen kun olen temmannut ne pois, minä armahdan niitä. Minä annan jokaisen kansan palata omaan maahansa ja omalle perintömaalleen. 16Jos ne sitten minun kansani tavoin oppivat palvelemaan minua, oppivat vannomaan minun nimeeni: ’Niin totta kuin Herra elää’ – aivan niin kuin ne aikaisemmin olivat opettaneet minun kansaani vannomaan Baalin nimeen – niin ne saavat sijan minun kansani keskellä. 17Mutta jos jokin kansa ei tottele minua, minä tempaan sen pois ja teen siitä lopun.» Näin sanoo Herra.
