Judit astuu esiin
1Tuolloin myös Judit kuuli, mitä oli tapahtunut. Judit oli Merarin tytär. Merarin isä oli Us, tämän Joosef, tämän Ussiel, tämän Hilkia, tämän Hananja, tämän Gideon, tämän Refanja, tämän Ahitob, tämän Helon, tämän Hilkia, tämän Eliab, tämän Netanel, tämän Selumiel, tämän Surisaddai , jonka isä oli Israel.
2Juditin mies Manasse, joka oli samaa sukua ja heimoa, oli kuollut ohranleikkuun aikaan. 3Kun hän oli pellolla valvomassa lyhteiden sitomista, hän sai auringonpistoksen ja joutui vuoteen omaksi. Hän kuoli kotikaupungissaan Bait-Ilajassa, ja hänet haudattiin isiensä joukkoon Dotanin ja Balamonin väliselle kedolle.
4Judit oli nyt elänyt leskenä kotonaan kolme vuotta ja neljä kuukautta. 5Hän oli rakennuttanut itselleen pienen huoneen talonsa katolle, ja hänellä oli lanteillaan säkkivaate ja aina leskenpuku yllään. 6Leskeksi jäätyään hän oli paastonnut joka päivä, paitsi sapatin valmistuspäivinä, sapatteina, uudenkuunpäivinä ja niiden aattoina sekä Israelin kansan juhla- ja ilopäivinä. 7Hänen vartalonsa oli kaunis, ja hänen kasvonsa olivat suloiset katsella. Hänen miehensä Manasse oli jättänyt hänelle kultaa ja hopeaa, palvelijoita ja palvelijattaria, karjaa ja peltoja, ja hän oli pitänyt kaiken hallussaan. 8Kukaan ei sanonut hänestä pahaa sanaa, sillä hän oli hyvin hurskas ja jumalaapelkäävä.
9Judit sai nyt kuulla, kuinka vedenpuutteen uuvuttamat ihmiset olivat katkerin sanoin hyökänneet kaupungin johdossa olevaa Ussiaa vastaan ja kuinka tämä oli heille vannonut, että viiden päivän kuluttua luovuttaisi kaupungin assyrialaisille. 10Silloin Judit lähetti uskotun orjattarensa, jonka hoidossa koko hänen omaisuutensa oli, kutsumaan luokseen Ussian, Habrin ja Karmin, kaupungin vanhimmat.
11Miesten saavuttua Judit sanoi heille:
»Kuulkaa minua, Bait-Ilajan asukkaiden johtajat. Te ette tänään puhuneet kansalle niin kuin olisi ollut oikein puhua vaan veditte Jumalan mukaan ja vannoitte, että luovutatte kaupungin vihollisillemme, ellei Herra määräaikana lähetä teille apuaan. 12Keitä te oikein luulette olevanne? Noilla puheillanne te koettelette Jumalan kärsivällisyyttä – tehän asetatte kaiken kansan edessä itsenne Jumalan asemaan. 13Te yritätte päästä selville kaikkivaltiaan Herran aikeista, mutta ei teistä ole häntä ymmärtämään, ei ikinä. 14Ettehän te edes kykene selvittämään, mitä ihminen syvällä sydämessään tuntee tai mitä hän ajattelee. Kuinka te pystyisitte käsittämään Jumalaa, joka on kaiken luonut, kuinka tavoittaisitte hänen ajatuksensa ja ymmärtäisitte hänen suunnitelmansa? Ette mitenkään! »Älkää siis, veljet, vihastuttako Herraa, meidän Jumalaamme. 15Vaikka hän ei tahtoisikaan auttaa meitä noiden viiden päivän aikana, hänen vallassaan kuitenkin on, milloin hän pelastaa meidät tai, jos niin haluaa, tuhoaa meidät vihollistemme silmien edessä. 16Älkää yrittäkö asettaa ehtoja Herran, meidän Jumalamme, päätöksille. Ei Jumala ole niin kuin ihminen, jonka saa tottelemaan uhkailemalla ja joka pyörtää päätöksensä, kun häntä kauniisti pyytää.
17»Meidän tulee siis huutaa Jumalaa avuksemme ja odottaa, että hän pelastaa meidät. Hän kyllä kuulee meidän rukouksemme, jos katsoo asiamme oikeaksi. 18Eihän meidän aikanamme enää ole kumarrettu ihmiskäsin tehtyjä jumalia – sellaiseen ei täällä ole syyllistynyt yksikään heimo eikä suku, ei kylä eikä kaupunki. Entisaikoina esi-isämme tekivät niin 19ja saivat rangaistuksensa: he kaatuivat miekkaan, heidän omaisuutensa ryöstettiin, ja viholliset löivät heidät perin pohjin. 20Me sitä vastoin emme tunne muuta jumalaa kuin hänet, ja siksi toivomme, että hän ei hylkää meitä eikä ketään kansastamme.
21»Jos kaupunkimme vallataan, koko Juudea joutuu vihollisen valtaan ja temppelimme ryöstetään, ja silloin Jumala panee meidät vastuuseen pyhäkkönsä häpäisemisestä. 22Veljiämme surmataan, kansamme viedään vankeuteen ja perintömaamme tuhotaan, ja kaiken tämän hän antaa yhä piinata meitä, kun olemme orjina toisten kansojen keskuudessa. Niiltä, joille meidät on myyty, me saamme osaksemme vain oudoksuntaa ja pilkkaa, 23eikä orjuutemme käänny uudeksi armon ajaksi, vaan Herra, meidän Jumalamme, jättää meidät pysyvään häpeään.
24»Veljet, meidän tulee nyt osoittaa maanmiehillemme, että heidän henkensä riippuu meistä ja että pyhäkkömme ja sen temppeli ja alttari ovat meidän varassamme. 25Herra, meidän Jumalamme, koettelee meitä samalla tavoin kuin kantaisiämme; kiittäkäämme häntä kaikesta tästä. 26Muistakaa, mitä hän teki Abrahamille, miten hän koetteli Iisakia ja mitä tapahtui Mesopotamiassa Jaakobille, kun tämä paimensi enonsa Labanin karjaa. 27Herra korvensi heidän sydäntään tulella, mutta vain koetellakseen heitä, eikä hän meillekään ole tehnyt tätä kosto mielessään. Kun Herra kurittaa niitä, jotka häneen turvaavat, hän ohjaa heitä oikeaan.»
28Ussia vastasi: »Kaiken, minkä puhuit, puhuit viisaasti ja vilpittömästi, eikä kukaan voi väittää sinua vastaan. 29Ethän sinä nyt ensimmäistä kertaa tuonut ilmi viisauttasi. Sinun ymmärryksesi on herättänyt kaikkien huomiota varhaisesta lapsuudestasi asti, sillä sinä olet saanut puhtaan sydämen. 30Mutta ihmiset ovat nääntymäisillään janoon, ja heidän takiaan meidän oli pakko puhua niin kuin puhuimme ja ottaa vastuullemme vala, jota emme voi rikkoa. 31Sinä olet hurskas nainen; rukoile puolestamme. Rukoile, että Herra lähettää sateen täyttämään vesisäiliöt ja päästää meidät piinastamme.»
32Judit sanoi heille: »Kuulkaa minua. Minä teen teon, josta kansamme kertoo sukupolvesta sukupolveen. 33Tulkaa yöllä kaupunginmuurin portille. Minä lähden orjattareni kanssa kaupungista, ja ennen kuin se aika on lopussa, jonka jälkeen te lupasitte luovuttaa kaupungin vihollisillemme, Herra ohjaa minun kättäni ja pelastaa Israelin. 34Älkää kysykö, mitä minulla on mielessäni. Minä en kerro mitään ennen kuin olen tehnyt sen minkä aion tehdä.»
35Ussia ja muut johtomiehet sanoivat hänelle: »Mene, rauha kanssasi. Kulkekoon Herra Jumala sinun edelläsi ja kostakoon vihollisillemme.» 36He lähtivät Juditin luota ja palasivat vartiopaikoilleen.
