Judit (apokr.) 7

₁Seuraavana päivänä Holofernes käski aloittaa sotatoimet israelilaisia vastaan. Koko hänen armeijansa ja siihen liittyneiden apujoukkojen tuli lähteä marssille kohti Bait-Ilajaa ja miehittää vuorille vievät solat. ₂Kaikki taistelukuntoiset miehet lähtivät liikkeelle. Armeijassa oli sataseitsemänkymmentätuhatta jalkamiestä ja kaksitoistatuhatta ratsumiestä sekä kuormasto, jota seurasi suuri joukko väkeä. ₃Sotilaat leiriytyivät Bait-Ilajan lähellä olevaan laaksoon, missä oli lähde. Joukkoja oli laajalla alueella Dotanista Belbaimiin ja toiseen suuntaan Bait-Ilajasta Jisreelin tasangon reunalla olevaan Kyamoniin asti.

₄Kun israelilaiset näkivät, kuinka suuri vihollisen armeija oli, he kauhistuivat ja sanoivat toisilleen: »Nuohan syövät puhtaaksi koko maan pinnan. Tuollainen joukko tallaa jalkoihinsa niin kukkulat, laaksot kuin korkeat vuoretkin.» ₅Jokainen haki aseensa ja varusteensa, ja he sytyttivät tulet kaikkiin torneihin ja pitivät vartiota läpi yön.

₆Seuraavana päivänä Holofernes vei koko ratsuväkensä ulos leiristä Bait-Ilajan edustalle. ₇Hän tutki kaupunkiin vievät solat ja selvitti sitten, missä oli lähteitä, otti ne haltuunsa ja jätti sotilasosastot vartioimaan niitä. Itse hän palasi väkensä luo.

₈Leirissä kaikki edomilaisten ja moabilaisten johtomiehet ja rannikon sotapäälliköt tulivat Holoferneksen puheille. He sanoivat: ₉»Valtiaamme, kuule meitä! Voit säästää sotajoukkosi raskailta tappioilta. ₁₀Nuo israelilaiset eivät laske keihäittensä varaan vaan luottavat vuortensa korkeuteen. Noille vuorenhuipuille ei kyllä ole helppo päästä. ₁₁Älä siis, herramme, lähde heitä vastaan tavanomaisessa taistelujärjestyksessä. Jos toimit oikein, joukoistasi ei kaadu yksikään mies. ₁₂Pysy leirissäsi, niin kaikki säilyvät hengissä. Anna myös miehittää vuoren juurella oleva lähde, ₁₃josta kaikki Bait-Ilajan asukkaat hakevat juomavetensä. Kun heitä alkaa kuolla janoon, he ovat valmiit luovuttamaan kaupunkinsa sinulle. Me viemme väkemme asemiin ympärillä oleville vuorille ja valvomme, ettei yksikään ihminen pääse ulos kaupungista. ₁₄Nälkä näännyttää miehet, naiset ja lapset niin, että he kaatuvat kotikaupunkinsa kaduille ennen ensimmäistäkään miekaniskua. ₁₅Näin sinä voit panna heidät maksamaan kovan hinnan siitä, että he uhmasivat sinua eivätkä tulleet suosiolla sinua vastaan.»

₁₆Ehdotus miellytti Holofernesta ja hänen päälliköitään, ja hän käski toimia sen mukaisesti. ₁₇Suuri joukko ammonilaisia lähti liikkeelle yhdessä viidentuhannen assyrialaisen kanssa, ja he pystyttivät leirin laaksoon ja valtasivat israelilaisten lähteet ja muut vesipaikat. ₁₈Samaan aikaan edomilaisten ja ammonilaisten joukko nousi vuorille ja leiriytyi lähelle Dotania. He lähettivät edelleen joukkoja etelän suuntaan ja itään kohti Egrebeliä, joka on Kusin lähellä Mokmurin jokiuoman varrella. Loput assyrialaisjoukot pysyivät leirissään. Ne peittivät koko tasangon, sillä väkeä oli valtavat määrät ja myös teltat ja muut varusteet kattoivat laajan alan.

₁₉Israelilaiset huusivat avuksi Herraa, Jumalaansa. He olivat menettäneet rohkeutensa, koska vihollisia oli joka puolella kaupungin ympärillä eikä piiritysjoukkojen läpi päässyt pakoon. ₂₀Kun Assyrian armeijan jalkaväkeä, ratsuväkeä ja sotavaunuja oli ollut kaupungin ympärillä kolmekymmentäneljä päivää, Bait-Ilajan vesivarat olivat jo vähissä. ₂₁Säiliöt tyhjenivät, eikä yhtenäkään päivänä ollut tarpeeksi juotavaa, sillä vettä säännösteltiin. ₂₂Lapset olivat näännyksissä, naiset ja nuoret miehet kaatuivat janon uuvuttamina kaupungin toreille ja porteille. Kaikkien voimat olivat loppumassa.

₂₃Kansa kokoontui nyt Ussian ja muiden johtomiesten luo; myös nuoret miehet, naiset ja lapset tulivat paikalle. Kaupungin vanhimpien edessä he huusivat: ₂₄»Olkoon Jumala teidän ja meidän tuomarimme! Teitte meille suuren vääryyden, kun ette ryhtyneet neuvottelemaan rauhasta assyrialaisten kanssa. ₂₅Nyt ei ole ketään, joka voisi auttaa meitä. Jumala on myynyt meidät assyrialaisille, ja kohta me heidän nähtensä kuolemme janoon ja tuhoudumme. ₂₆Kutsukaa heidät tänne! Antakaa kaupunki heille, antakaa se Holoferneksen väen ja kaikkien hänen joukkojensa ryöstettäväksi! ₂₇Parempi meidän on joutua heidän vangeikseen – meistä tulee heidän orjiaan, mutta saamme kuitenkin elää emmekä joudu katsomaan, kuinka pienokaisemme kuolevat silmiemme edessä ja vaimomme ja lapsemme menehtyvät. ₂₈Taivas ja maa ovat todistajamme, meidän todistajamme on Jumala, isiemme Herra, joka rankaisee meitä sekä omien syntiemme että isiemme rikkomusten tähden. Älköön hän enää tehkö niin kuin on tähän asti tehnyt.»

₂₉Kaikki puhkesivat itkuun. He itkivät ja valittivat yhteen ääneen ja huusivat kaikin voimin avuksi Herraa, Jumalaansa. ₃₀Silloin Ussia sanoi heille: »Rohkeutta, veljet! Kestäkää vielä viisi päivää. Sinä aikana Herra osoittaa meille armonsa, ei hän ainiaaksi meitä hylkää. ₃₁Jos apua ei noina päivinä tule, teen niin kuin ehdotitte.» ₃₂Näin hän sai väen hajaantumaan ja palaamaan vartiopaikoilleen. Miehet menivät muureille ja kaupungin porteille, mutta naiset ja lapset lähetettiin kotiin. Koko kaupunki oli suuressa ahdingossa.